Maailman ensimmäinen länkkäri

Onko lännenkirjallisuuden alku Ranskassa? Varakreivi

François-René de Chateaubriand teki ilmeisesti ensimmäisen Pohjois-Amerikan intiaanien pariin sijoittuvan kertomuksen vuonna 1801, kun hän julkaisi

Atala-nimisen pienoisromaanin.

Sen pääosassa on natchez-intiaani Chactas, joka rakastuu muskogee-heimon Atala-naiseen.

Atala tunnustaa kristinuskoa, eikä voi ankarien ottovanhempiensa vaatimuksesta mennä naimisiin.

Pihvistään tunnetun varakreivi Chateaubriandin kertomus ei tosin muistuta juurikaan hänen jälkeensä tulleita lännenkertomuksia.

Siinä pysähdytään usein ihastelemaan romanttisia maisemia ja upeina kasvavia magnolioita, ja pidetään pitkiä ja pateettisia ylistyspuheita Jumalalle ja tämän synnyttämälle luonnolle.

Atalaa ei kuitenkaan kannata sivuuttaa noin vain.

Se on ensinnäkin ensimmäisiä tekstejä, joissa kuvataan ns. jaloa villiä, sen jälkeen kun filosofi

Jean-Jacques Rousseau lanseerasi termin ja antoi sille sisällön. Chateaubriandin intiaanit ovat lahjomattomia, kauniita ja viisaita - mutta villejä.

Eurooppalaiset lukijat ovat varmasti värisseet jännityksestä lukiessaan, kuinka hienoja ihmisiä Amerikan erämaiden eksoottiset ilmestykset lopulta ovatkaan.

Toiseksi

Atala on kiinnostava kommentti Euroopan tilasta 1800-luvun alussa.

Chateaubriand joutui pakenemaan Ranskasta vallankumouksen tieltä, ja

Atala on täynnä viittauksia koti-ikävään ja tuskaan, joka syntyy, kun ei tiedä, missä on ja mihin seuraavaksi pitäisi mennä.

Vallankumous ja sen myötä tullut moderni aikakausi syöksi vanhaan uskovat eurooppalaiset jatkuvaan maanpakoon.

Yhdysvallat olikin pakolaisten muodostama maa ja länkkärit maanpakolaisuuden synnyttämä lajityyppi.

Atala on laadukkaan turkulaisen pienkustantamon Faroksen kirja, joka on tyylikkästi toteutettu ja

Hannu Salmen hyvin suomentama.

Juri Nummelin

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi