Markkinatalous ei tunne armoa

Teologi haluaa tuoda armon filosofiaa kovaan työmaailmaan

Onko mikään kauempana armosta kuin työn ja talouden maailma? Työelämässä vallitsee kova kilpailu rahasta ja resursseista, ja armahtaminen on tehokkain tapa hävitä kilpailussa. Nyt kun lama pakottaa kiristämään kilpailua entisestään, armosta puhuminen tuntuu suorastaan tragikoomiselta.

Teologi Antti Kylliäinen on eri mieltä. Hänestä armo ei ainoastaan kuulu työelämään, vaan se voi jopa parantaa työn tuloksia ja auttaa yrityksiä nousemaan lamasta.

Kylliäinen lähtee siitä, että armoton kilpailu kääntyy itseään vastaan. Ylimitoitetut vaatimukset ja paineet, epävarmuus ja pelko ajavat työntekijät hermoromahduksen partaalle, jolloin työn laatu ja määrä laskevat. On unohdettu, että koneiden hallitsemassa globaalissa maailmassakin kaiken takana on ihminen.

Ihminen on luonnostaan epätäydellinen ja tekee virheitä. Armo hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on. Armo työyhteisössä antaa ihmiselle aikaa ja tilaa kehittää itseään ja kykyjään. Myös paljon puhuttu luovuus alkaa kukoistaa armon tuomassa vapaudessa, kun taas kiire ja pakko estävät uusien ideoiden syntymisen.

Armo tarjoaa myös vankan tukipilarin yhteisöllisyydelle. Aristoteleehen viitaten Kylliäinen toteaa, että ihminen on yhteisöllinen eläin eli pystyy toteuttamaan itseään vain armollisen yhteisön tarjoaman turvan ja tuen puitteissa.

Tämän ovat monet yrityksetkin oivaltaneet. Ne mainostavat olevansa työntekijän perhe ja painottavat tiimityöskentelyn merkitystä. Kylliäinen kuitenkin huomauttaa, että takana ovat itsekkäät valtapyrkimykset - halu omistaa työntekijä kokonaan tämän vapaa-aikaa myöten.

Myös tiimit muodostetaan vain jotain tiettyä projektia palvelemaan, ja ne hajotetaan ennen kuin työntekijät ehtivät tutustua ja tuntea solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Aidon yhteisön tuntomerkki on, että ihmistä ei kohdella vain välineenä.

Kylliäinen onnistuu yhdistämään armon ja työelämän, ja osoittamaan että toimiva työyhteisö tarvitsee armoa ja armojohtamista.

Ongelmiakin on. Kylliäinen ei kyseenalaista itse markkinataloutta ja sen tehokkuus- ja tuottavuustavoitteita. Päinvastoin, vasta armo pistää talouden pyörät pyörimään täydellä teholla.

Syynä on Kylliäisen tinkimätön ihmislähtöisyys. Armon antaminen riippuu ihmisistä ja ihmissuhteista, eikä taloudellisilla rakenteilla ole merkitystä. Kuitenkin juuri ne pakottavat ihmisiä ja yrityksiä kilpailemaan ja koventamaan otteita.

Vaikka yksityiset yritykset ja johtajat haluaisivat olla armollisempia työntekijöilleen ja itselleen, globaalin markkinatalouden rautaiset lait eivät armoa tunne eivätkä anna.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi