Mereneläviä hyvin hautuneina

kirjat. Pohjanmeren rannikolle on uponnut laiva jos toinenkin. Jusa Peltoniemen kokoelmassa Made puhuja tunnustaa olevansa "hylynryöstäjä itsekin", poimineensa meren pohjalta niin revolverin patruunoita, Eiffel-tornia esittävän karahvin kuin sormuksen, jonka "kultaus oli syöpynyt ja kivi vihreää lasia".

Kirjakin on kuin kokoelma syvyyksistä nousseita muistoja. Mukaan on sattunut joukko erilaisia ja -tasoisia tekstejä: vaatimattomia arjen huomioita, patinoituneita dokumentteja merenkulun historiasta, mateen metafysiikkaa.

Kehä kehältä laskeudutaan kohti viimeistä osastoa Mateen kartanolla.

Peltoniemen runoissa on hiljaista huumoria. Niistä tihkuu luontoa ja historiaa kunnioittava elämäntapa: luodoilla kalastetaan, keitetään kivien välissä hernekeittoa, katsotaan tyrnipensaiden väliin jäänyttä hylkeenraatoa. Välillä lukija tavailee vanhalla ruotsinkielellä olevaa lokikirjaa tai ihmettelee animaalista magnetismia.

Silloin tällöin havainnot tiivistyvät lähelle aforismeja: "Jos tunnet eksyneesi, / pysähdy, / ja astu hetkeksi sivuun. / Pian polku alkaa taas erottua silmissäsi. / Polkuja tarvitaan, jotta tietäisimme olevamme / eksyksissä."

Ja pinnan alla made jatkaa pitkää vaellustaan: "Made kyntää vakoaan. / Lampunkiilassa se jarruttaa, levittää / evänsä, painautuu pohjaan / ja hiertää mahaansa hiekkaan. / Made tulee pimeästä ja myös menee / pimeään."

Runoista jää hyvä maku. Joukossa on monenlaista merenelävää, hyvin hautuneina.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi