Merkillinen metsä, jossain

T iina Raevaara ei ole ensi kertaa liikkeellä. Biologin tunnelmallisia novelleja on julkaistu useissa lehdissä ja vuonna 2006 tuli voitto Martti Joenpolven novellikilpailussa.

Kieli onkin esikoisessa hallussa. Proosa on rauhallista, havainnoissa viipyvää. Lauseet ovat harkittuja ja rytmi tasainen. Viipyilevä hämäryys luo mystisen tunnelman.

Kertoja on tyttö vieraaksi muuttuneessa maailmassa. Metsässä, etsimässä kotiaan, perhettään, jotain. Vanha mies johtaa hänet talolle, jossa asuu tytön perhe. Raevaara jättää selittelyn ja raottaa taustoja säästellen. Sieltä paljastuu dystopia. Maailma on tuhoutunut.

Olennaista dystopiassa on aina se, mitä jää jäljelle. Kun elämän edellytykset viedään, mihin me palaamme? Vastaustaan Raevaara tukee otteilla biologisista teksteistä, jotka kertovat koiraeläimistä, hyönteisistä, puista.

Niiden kautta hän hahmottelee, varmasti ammattilaisen tiedoin, kuvaa siitä miten outo, moniveljinen, äiditön perhe luo elämäänsä uudeksi. Mutta ei niistä kauheasti otetta saa.

Kiinnostavammaksi metaforaksi kasvaa perheen asuttama talo, joka ei tunnu pysyvän seiniensä sisällä.

Tunnelmallisen kehittelyn jälkeen lopun tieteiskirjallinen ratkaisu ampuu korkealta yli. Tapahtumat jäävät sen myötä ulkokohtaisiksi, johonkin merkilliseen metsään, jossain.

Mutta Raevaara varmasti vie meidät vielä uudestaan, johonkin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi