Metroasemien paha henki

Matti Yrjänä Joensuun tuorein Harjunpää-romaani tihentyy loppuaan kohti kunnon trillerin tavoin, mutta pelkkänä jännitysromaanina sitä ei voi pitää. Joensuu on kulkenut genrerajojen yli jo aiemmissa romaaneissaan, ja tässä trillerimuoto on enää kätevä kehys, jonka sisälle kirjailija rakentaa varsin pessimististä näkemystä ihmisistä ja heidän unelmistaan.

Kaikki romaanin keskeiset henkilöt haaveilevat jostain, ja jokaisen unelmat törmäävät todellisuuden karikkoon, jopa Harjunpään, jonka Joensuu jättää kirjan lopussa todella pahan henkilökohtaisen tilanteen eteen.

Päällisin puolin Harjunpää ja pahan pappi on tarina uskonnollisesta mielipuolesta, joka "uhraa" ihmisiä työntelemällä heitä junien alle Helsingin metroasemilla ja jota Harjunpää poliisitovereineen yrittää jäljittää. Juttuun sekaantuvat lisäksi kirjailija Mikko Matias Moisio, tämän Matti-poika sekä Matin ystävä Leena.

Harjunpää ja pahan pappi ei ole enää edes erityisen yhteiskunnallinen jännäri, enemmänkin deterministinen. Ikään kuin Joensuu haluaisi sanoa, ettei ihmisen haaveilla ja pyrkimyksellä ole mitään väliä maailmassa, jota hallitsee sattuman ketään erottelematon laki.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi