Mielikuvituksessa piilee voimia

Haruki Murakamilla mielikuvituksen puute on pahan alku ja juuri

Ratkaisematon mysteeri kutkuttaa kirpeimmin. Sen tietää japanilainen Haruki Murakami. Hän ei laimenna romaaninsa Kafka rannalla maagisia piirteitä selittämällä niitä, vaan jättää ne kihisemään lukijansa hattuun.

Kafka on 15-vuotias poika, lukutoukka, joka lainaa prahalaiskirjailijan nimen, kun karkaa kotoaan. Hän pakenee etäistä isää, jonka luota äiti ja sisko ovat häipyneet, kun poika oli nelivuotias. Poika pitää oikean sukunimensä, Tamura.

Joka toisessa luvussa seurataan Kafkan karkumatkaa, joka johtaa Tokiosta Takamatsuun. Kafka päätyy Komuran sakentuottajasuvun muistokirjastoon, jota pitävät outo sukupuoleton Oshima ja neiti Saeki, Komuran suvun ikäneito.

Kafkan kanssa vuorottelee toinen päähenkilö, vanha Nakata. Lapsena toisen maailmansodan aikaan hän oli osallisena oudossa tapauksessa, jossa koko koululuokka nukahti metsään. Muut heräsivät pian, mutta Nakata pysyi koomassa kaksi viikkoa.

Sen jälkeen Nakatan muisti oli pyyhkiytynyt pois ja muun muassa lukutaito kadonnut pysyvästi. Yksinkertaiseksi jäänyt ukko pystyy puhumaan kissojen kanssa.

Kafka rannalla on moninainen ja maukas, huumorillakin maustettu keitos, joka ei paljasta salaisuuksiaan helposti. Murakami on itse luonnehtinut romaaniaan sisäkkäisten arvoitusten kokoelmaksi, joka ei tarjoa valmiita ratkaisuja.

Murakamin, 60, vanhemmat opettivat japanilaista kirjallisuutta, mutta häneen on vaikuttanut enemmän länsimainen kirjallisuus. Kafka rannalla -romaanin lempeän ironisessa huumorissa näkyy hengenheimolaisuus yhteen hänen suosikkiinsa, Kurt Vonnegutiin.

Murakami ei viittaa suoraan Vonnegutiin, eikä oikeastaan Franz Kafkaankaan muuten kuin viljelemällä tämän nimeä.

Kafka Tamuralla on seuranaan "poika nimeltä Varis", sisäinen ääni tai mielikuvitusystävä. Romaanin mukaan kafka tarkoittaa varista tšekiksi.

Monista kirjallisista viitteistä keskeisin on Oidipus, Sofokleen tragedia, jonka sankari kirouksen mukaan surmasi isänsä ja nai äitinsä. Välttääkseen kohtalonsa Oidipus lähti matkalle, joka lopulta vei hänet täyttämään kirouksen.

Murakami huomauttaa, että Aristoteleen mukaan tragedian tunne syntyy pikemmin henkilöiden vahvoista puolista kuin heikkouksista ja että juuri hyveet ajavat sankarit murhenäytelmiin.

Kafka Tamuran maaginen matka saa samoja piirteitä kuin Oidipuksen taru, mutta suuri osa siitä tapahtuu unenomaisessa maailmassa. Unet, kirjallisuuden tarinat ja ylipäänsä mielikuvitus ovatkin lankoja, joista Murakami kutoo kohtalon lakeja Kafkan tarinaan.

Jo alkumetreillä todetaan, ettei sattumaa ole. Kohtaloiden kaaret ulottuvat vuosikymmenien säteelle ja henkilöt toteuttavat traagisia roolejaan noudattaen sääntöjä, jotka eivät ole riippuvaisia arkitodellisuudesta.

Matkalla pohdiskellaan, että vastuu alkaa mielikuvituksen voimasta ja unista.

Mielikuvituksen väkevissä voimissa piilee Murakamin tarinassa vaaroja, mutta vielä suurempi uhka ovat mielikuvituksettomat ihmiset. Murakamilla suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys ja pikkumaisuus kumpuavat juuri mielikuvituksen puutteesta - ja edustavat pelottavinta pahuutta.

Yksi tapa avata romaanin solmuja onkin lukea sitä mielikuvituksen ylistyksenä ja puolustuksena. Tieteet näyttäytyvät tietysti sen ilmentyminä, joissa voimat on valjastettu ja jalostettu.

Hillitsemättömänä mielikuvitus voi saada aikaan tuhoakin, kuten ehkä nuoren Kafkan kuumeisessa mielessä. Mutta parempi sekin, kuin hidasälyisen vaikkakin lempeän Nakatan tyhjä elämä.

Ehkäpä juuri siksi Murakami on tehnyt romaanistaan niin arvoituksellisen. Se ruokkii mielikuvitusta vielä pitkään viimeisen sivun jälkeen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi