Mies myyttien ja satujen sydämessä

Neil Gaiman on menestynyt sekä sarjakuvakirjoittajana että kirjailijana
Suomalaiset fanit jonottivat nähdäkseen Sandman-hahmon luojan

 Viisisataapäinen jono kiemurtelee kohti pöytää, jonka ääressä istuu nuhjuisiin mustiin vaatteisiin pukeutunut keski-ikäinen mies. Hänen hiuksensa ovat kampaamatta ja silmien alla näkyy viikkokausien väsymys. Kirjailija Neil Gaiman jakaa omistuskirjoituksia helsinkiläisessä kirjakaupassa.

Tunniksi suunniteltu tilaisuus venyy kolmeen tuntiin. Gaiman kieltäytyy lopettamasta, ennen kuin jokainen halukas on saanut kirjaansa nimen ja pienen piirroksen. Hän vaihtaa kaikkien kanssa pari sanaa ja halaa niitä, jotka sitä kehtaavat pyytää.

Neil Gaiman on ilmiö ja faneilleen elävä legenda. Hän räjähti angloamerikkalaisen sarjakuvamaailman kärkeen 1990-luvun alussa häpeilemättömän korkeakirjallisella Sandman ( Nukkumatti) -teoksella, jolla hän voitti World Fantasy Awardin 1991. Se oli ensimmäinen sarjakuva, joka voitti minkään kirjallisuuspalkinnon.

Briteissä syntynyt ja Yhdysvaltoihin muuttanut Gaiman on kirjoittanut Sandmanin jälkeen romaaneja, lastenkirjoja, novelleja, elokuvia, televisio-ohjelmia ja kuunnelmia.

Romaani Unohdetut jumalat ja lastenkirja Coraline varjojen talossa ovat tehneet hänestä bestseller-kirjailijan.

Kukaan muu ei ole livahtanut sarjakuvista kirjallisuuden puolelle samanlaisella menestyksellä kuin Gaiman.

"Minä en ole romaanikirjailija. En ole luultavasti myöskään sarjakuvakirjoittaja, vaikka rakastan sarjakuvan vaatimuksia ja mahdollisuuksia. Olen kirjoittaja, keksin juttuja, teen tarinoita - ei sen kummempaa. Mikä tahansa menestys, jota olen saavuttanut kompuroidessani välineestä toiseen, johtuu siitä", Gaiman pohtii vaatimattomasti menestyksensä salaisuutta helsinkiläisessä ravintolassa.

Haastattelun jälkeen hän suuntaa Helsingin Sarjakuvafestivaaleille, jossa fanit kyselevät Sandmanista ja sen synnystä. Kysymyksistä kuuluu halu nostaa teos ja sen tekijä myyteiksi. Maanläheisellä huumorillaan Gaiman riisuu sädekehänsä ja tuo keskustelun takaisin maan kamaralle.

Kesken tilaisuuden ovet pitää sulkea, kun tila ei enää riitä. Moni jää ulkopuolelle. Nimikirjoituksetkin pitää jakaa kadulla tungoksen välttämiseksi. Sandman on inhimillisen makuinen tarina maailmankaikkeuden mahtavimpiin olentoihin kuuluvasta unien ja tarinoiden herrasta, joka on samalla rakkaudessa epäonnistuva jääräpää.

Teos on huikea kudelma maailman mytologioista, joiden sydämeen Gaiman kaivaa paikan omalle luomukselleen. Kaksituhatsivuinen sarja kasvaa lopulta kauniiksi kuvaelmaksi tarinoiden tärkeydestä.

Suuri tekijä sarjan menestyksessä on ollut sen suosio tyttöjen ja nuorten naisten parissa. Maailman tunnetuimman Gaiman-fanin, lauluntekijä Tori Amoksen mukaan syynä on Gaimanin kyky välttää stereotyyppiset naiskuvat. "Hän on reilu naishahmojaan kohtaan", Amos tiivistää.

Gaiman jatkoi maailman myyttien yhteensulauttamista romaanissa Unohdetut jumalat. Siinä Yhdysvaltoihin muuttavat siirtolaiset tuovat mukanaan vanhat jumalansa, jotka päätyvät uuden mantereen motelleihin ja kaljabaareihin, heikentyen sitä mukaa kun ihmiset pikkuhiljaa unohtavat heidät.

Gaimanin kyky nähdä eri kulttuurien myyttien sydämeen ja luoda niistä jotain uutta on vertaansa vailla. Se on varmasti ollut suuri syy hänen rajat ylittävään suosioonsa. Monet lukijat kokevat Gaimanin teokset, varsinkin Sandmanin, omana mytologianaan.

Gaiman on vakuuttanut myös asiantuntijat. Japanilaisen taiteilijan Yoshitaka Amanon kuvittaman Dream Hunters -teoksensa loppusanoissa Gaiman kertoo tarinan perustuvan japanilaiseen kansantaruun ja mainitsee joitain käyttämiään lähdeteoksia.

Joukko japanilaisen mytologian tutkijoita innostui etsimään tarua. Kun he eivät puolen vuoden työn jälkeen olleet löytäneet edes Gaimanin listaamia lähdeteoksia, he haistoivat palaneen käryä. Gaiman oli keksinyt koko tarun sekä lähdeteokset.

"En tunne syyllisyyttä asiasta. Jos en itse olisi kolmen päivän etsimisen jälkeen löytänyt teoksia, olisin alkanut epäilemään koko hommaa", hän nauraa.

Tänä syksynä Gaiman palasi sarjakuvien ja samalla myös Sandmanin pariin teoksella Endless Nights. Aika oli sille kypsä, koska enää hänen ei tarvitse todistaa mitään. Hän vertaa liikkumistaan sarjakuvien ja kirjallisuuden välillä rock-laulajan yrityksiin alkaa näytellä.

"Jos olisin palannut sarjakuviin Neverwhere-teoksen jälkeen, kaikki olisivat ajatelleet, että kirjojen kirjoittaminen ei onnistunutkaan. Mutta kun olin voittanut kaikki palkinnot ja Coralinesta oli tullut kansainvälinen bestseller, ajattelin että paskat kaikille - minä teen nyt sarjakuvia."

Endless Nightsin seitsemän tarinan kuvittajiksi Gaiman kokosi ryhmän maailman parhaita piirtäjiä. Kahdessa tarinassa hän intoutuu rohkeisiin kokeiluihinkin.

" Despair-tarinassa saan venyttää sarjakuvan rajoja. Se on todennäköisesti sarjakuvaa, koska se on julkaistu tämän kirjan keskellä. Jos se ilmestyisi jossain taidejulkaisussa, se luettaisiin eri tavalla", hän kertoo viitaten yhdysvaltalaisen taiteilijan Barron Storeyn kuvittamaan osaan. Siinä kuvat eivät väritä sirpalemaista tekstiä, vaan lähinnä asettavat sille kysymyksiä. Endless Nightsista odotetaan Yhdysvalloissa keihäänkärkeä, joka murtaisi sarjakuvaromaanit suuriin kirjakauppaketjuihin ja sitä kautta ehkä bestseller-listoillekin. Neil Gaiman jos kukaan voisi tehdä sen. Coraline varjojen talossa on ollut hänen uransa suurin menestys, ja sen tuomalla nosteella myydään myös Endless Nightsia ja koko Sandman-sarjaa uusille lukijoille.

Coralinessa tiivistyy Gaimanin kaikessa tuotannossa maistuva sadun tuntu. Se on kirja lapsille ja aikuisille.

"Olen halunnut kirjoittaa lapsille siitä asti kun itse olin lapsi. Kun luin aikuisten kirjoittamia kirjoja ajattelin, miten olet voinut unohtaa millaista oli olla lapsi?"

Gaiman ei ole unohtanut. Tähtisumua on valloittavan kaunis puhdasverinen satu, jonka Charles Vessin kuvittama versio on edelleen Gaimanin ehyimpiä teoksia. Itse hän on kaikkein tyytyväisin juuri Coralineen.

"Hyvän tarinan luettuaan tulee sellainen olo, että on aina tuntenut sen. On asioita, joiden me tiedämme olevan tarinoita - tiedämme sydämessämme, että tämä on sellainen tarina kuin tarinoiden pitää ollakin. Haluan kertoa hieman uudenlaisen tarinan, joka silti saa ihmiset sanomaan - voi luoja, tietysti. Luulen Coralinessa pääseväni lähimmäksi sitä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi