Mitä on Suomen ruotsalainen historia? Kari Tarkiaisen teos kuvaa komeasti keskiaikaa ja Ruotsin vallan syntyä

kirjat

Kun "Ruotsin vallan ajaksi" kutsuttu Suomen historian ajanjakso alkoi, Ruotsia tai Suomea ei ollut vielä olemassakaan.

Sveanmaata ja Götanmaata hallinneen kuninkaan valta-asema oli hatara. Hiljalleen se kuitenkin voimistui ja sai tukea pohjoiseen levittäytyvältä katoliselta kirkolta.

Kirkko ja kuningas ulottivat valtansa myös Suomenlahden itäpuolelle, missä kristityt kauppiaat olivat jo pitkään liikkuneet. Heidän jälkeensä tulivat ruotsalaiset uudisasukkaat.

Arkistolaitoksen entisen pääjohtajan

Kari Tarkiaisen laaja teos

Sveriges Österland ("Ruotsin Itämaa") on

Finlands svenska historia -teossarjan ensimmäinen osa.

Teossarjan nimi tarkoittaa sekä Suomen ruotsalaista että Suomen ruotsinkielistä historiaa.

Tarkiaisen kirjan perusteella on vaikea sanoa, kumpaa suomennosta tulisi käyttää.

Teoksen aikaperspektiivi kurottuu esihistoriasta

Kustaa Vaasan ja uskonpuhdistuksen aikaan 1500-luvulle. Kirjan ytimessä on kysymys siitä, koska ja miten ruotsinkielinen asutus vakiintui Suomeen ja miten "Itämaa" liitettiin osaksi Ruotsin valtakuntaa.

Sveriges Österland on monella tapaa hienoa historiankirjoitusta. Ruotsissa ja Virossakin vaikuttaneen Tarkiaisen tekstissä on kosmopoliittista notkeutta, ja hän pystyy pitäytymään suomalais- ja ruotsalaisnationalististen historiatulkintojen ulkopuolella. Kahden kielen sujuva hallinta antaa varmuutta kielitieteellisille ja nimistötutkimuksiin perustuville tulkinnoille, joita kirjassa on runsaasti.

Tarkiaisen mukaan ainoa oikea tapa tarkastella suomenruotsalaisuuden historiaa on katsoa sitä Suomen ja Ruotsin muodostamasta kaksoisperspektiivistä.

Teoksen ongelmana on kuitenkin se, että tämä "kaksoisperspektiivi" vetää tekstin punaisen langan ajoittain lukijan ulottumattomiin.

Kirja käsittelee meren länsipuolelta tulleita vallan ja vaikutteiden aaltoja, mutta on kuitenkin ensi sijassa ruotsinkieliselle yleisölle kirjoitettu suomenruotsalaisen kulttuurin historia.

Modernista ja objektiivisesta tutkimusotteestaan huolimatta teos antaa siis jo aiheellaan ymmärtää, että suomenruotsalaisilla on erillinen historia, joka nivoutuu tiukasti yhteen Ruotsin ja ruotsalaisuuden kanssa.

Mitä siis oli Suomen ruotsalainen tai ruotsinkielinen historia esimerkiksi esihistoriallisella ajalla, kun maankamara vasta nousi merestä?

Germaanisena pidetyn, kivikautisen vasarakirveskulttuurin Tarkiainen esimerkiksi toteaa sopivan siihen "pitkään listaan ilmiöitä, jotka voidaan tiivistää Finlands svenska historia -nimityksen alle". Näinkö tosiaan?

Myyttiseen ristiretkiaikaan porautuva osuus on teoksen jäntevintä ja näkemyksellisintä antia ja samalla yksi parhaista varhaiskeskiaikaa kuvaavista esityksistä suomalaisen historiankirjoituksen historiassa.

On tosin muistettava, että ristiretket ja ruotsinkielisen asutuksen synty ovat tutkimuksen ikuisia kiistakysymyksiä, sillä lähteitä niistä on hyvin vähän.

Kaikki tulkinnat ovat teorioita, jotka toinen teoria myöhemmin voi kaataa.

Tarkiaisen näkemyksen mukaan pysyvä ruotsinkielinen väestö muutti Suomeen sen jälkeen, kun Itämaa oli ristiretkiajan jälkeen liitetty tiukemmin Ruotsin valtakuntaan. "Mikään ei viittaa siihen, että maassa oli ruotsalaisia ennen kristinuskon tuloa", hän kirjoittaa.

Asutusaallon syynä oli Ruotsin väestönkasvu. Kun ruttoepidemiat aiheuttivat Ruotsissa väestökriisin, tyrehtyi myös maastamuutto. Ruotsinkielinen asutus ei ehtinyt levittäytyä rannikolta sisämaahaan.

Ristiretkiaika kesti Suomessa pitkään. Suomalais- ja ruotsalaiskansallisen historiankirjoituksen kuvaamien väkivaltaisten sotaretkien sijaan pitäisi puhua 150 vuotta kestäneestä ajanjaksosta, jossa kaupankäyntiä ja kristillistä lähetystyötä seurasi ydinalueiden sotilaallinen haltuunotto. Samalla Ruotsi muovautui kaoottisten valtataistelujen repimästä takapajulasta kristityksi ruhtinasvaltioksi.

Tarkiainen painottaa myös, ettei Suomi ollut koskaan Ruotsin "siirtomaa" - 1800-luvun kolonialismin käsitteitä ei pitäisi soveltaa keskiajan maailmaan.

Valtakuntaa olisi mahdoton kuvitella ilman Itämaata, jota Tarkiainen kutsuu Ruotsin ja Venäjän väliseksi "puskurivyöhykkeeksi".

Vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rauha määritti ensimmäisen kerran Suomen itärajan. Silloin historiallinen Suomi Tarkiaisen mukaan syntyi.

Mirkka Lappalainen

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja historiantutkija.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi