Monen ranskalaisen ihanne

PARIISI. Jean-Marie Gustave Le Clézion alkuperäiskansoilta omaksuttu arvomaailma, paimentolaisilta opittu liikkuvainen elämäntapa sekä vapaus ja ennakkoluulottomuus sopeutua erikoisiin oloihin ovat monelle ranskalaiselle ihanteita, joita ei itse koskaan rohkenisi toteuttaa.

Lisäksi elämän ja teosten limittyminen ja herkkyys ymmärtää luontoa ja naista ovat hänen jatkuvan suosionsa takaajia.

Le Clézion elämän liikkuvat kiinnekohdat ovat meri ja aavikko. Viime joulukuinen öljykatastrofi Bretagnessa sai rantojaan rakastavan Ranskan kuohuksiin ja Le Clézion puuttumaan asiaan.

Meksikonlahden valaat, ekokatastrofit, luonnonvarojen yletön haaskaaminen ja ihmistyövoiman riisto kehitysmaissa ovat ainoita aiheita, joihin Le Clézio haluaa puuttua julkisuudessa. Hän kehottaa boikotoimaan tiettyjä yhtiöitä ja perehtymään teksteihinsä internetissä.

Aavikon kutsua hän on noudattanut asumalla viime vuodet erämaassa Uudessa-Meksikossa paimentolaisista polveutuvan marokkolaisen Jemia-vaimon ja kahden tyttärensä kanssa. Seuraavaksi perhe aikoo asettua Marokkoon Atlas-vuoriston tuntumaan, jossa kirjailijan välimerensininen katse saa levätä kaukana Pariisin kirjallisista salongeista.

Viime torstaina

edelleen poikamaisen charmikas Le Clézio vietti ranskalaisittain huomaamattomasti 60-vuotispäiviään.

Hän osallistui samana iltana kirjailija Tahar Ben Jellounin kanssa keskustelutilaisuuteen Pariisin Arabi-instituutissa, jossa teemana oli hänen hyvän ystävänsä, runoilija Jean Grosjeanin elämäntyö mm. Koraanin-kääntäjänä.

Yhdessä he ovat myös toimittaneet sarjaa kansojen mytologioista.

"Se, joka meistä tuntee itsensä riittävän vanhaksi voi kirjoittaa Abrahamin elämästä", totesi lähes 90-vuotias Grosjean. Le Cléziolta sitä on vähään aikaan turha odottaa.

Karolina Blåberg

Kirjoittaja on Pariisissa asuva filosofian maisteri.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi