Multasormen piharunoja

runokirja. "Kauan on pioni kukkinut, / ja mummo on kertonut, / että se on ollut aina siinä." Näinpä juuri. Mummojen (hyväksi) työksikö nyt on jäänyt kertoa lapsille noista puutarhojen aarteista, jotka ovat olleet olemassa "aina" - ja miksei myös metsien ja niittyjen ja tienvarsien löydöistä? Sillä kai kukan tosiaan pitäisi muutakin olla kuin pelkkä "kukka".

Ainakin kaupunkilaislapsilta taitaa puuttua yksilöityä luonnontietoa melko tavalla. Kun kasveja ei kerätä ja prässätä, mistä tietoa kertyisi?

Siksi Mari Mörön ja Marjo Nygårdin runollisella pihamaa-oppaalla lienee tilausta. Helokki ja hiirenvirna tarjoilee Mörön riimitelminä parisenkymmentä kukkaa sekä muutaman siivekkään ja mönkiäisen.

Runojen kesyt kukkais- ja ötökkäesittelyt ovat soljuvaa, leikkivää selkorunoa. Tiukkaan tavutusrytmiin Mörö ei tunnu pyrkivän; pienet töksäytykset lienevät siis tahallisia. Marjo Nygård on tutkinut kohteet tarkasti ja lisännyt ilmeikkäitä miniolentoja kieppumaan kasveihin, jotka hän usein tarjoaa isoina lähikuvina.

Runot lienevät syntyneet Mari Mörön omasta harrastuksesta. Repliikki perhoselle: "Tervakosta helokkiin / luokse kukkatorven, / otat kyytiin minutkin, / pienen multasormen."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi