Murha käy kaupaksi keskiluokan Venäjällä

Tiedemies Boris Akunin näki Venäjän kirjallisuudessa hyvän viihteen kokoisen aukon
Vaurastunut yleisö lukee kirjoja ja määrää elämäntyylin

Timo Hämäläinen

  Grigori Tshkartishvevili , 45, oli tutkinut filologiaa parikymmentä vuotta, kääntänyt kaunokirjallisuutta japanista ja englannista, toimittanut kirjallisia lehtiä, kirjoittanut esseitä.

"En koskaan ajatellut kirjoittaa kaunokirjallisuutta", hän sanoo ja mainitsee pitäneensä sitä vähän "kyseenalaisena ammattina". Hänestä parempi oli kirjoittaa asioista niin kuin olivat.

Hän alkoi tehdä tutkimusta Kirjailijoista ja itsemurhasta , ja se oli hyvin "masentavaa".

Masennukseen löytyi lääke, hän alkoi kirjoittaa hilpeää tarinaa!

Syntyi kirjasankari Erast Fandorin ja kirjailijallisuudentutkija Tshkartishvevilistä, syntyi kirjailija Boris Akunin !

Loppu onkin sitten venäläisen kirjallisuuden historiaa.

Nyt suomeksi

ilmestyvä Fandorin-sarjan ensimmäinen osa Asaselin salaliitto julkaistiin 1998, mutta kesti aina sarjan viidenteen osaan saakka ennen kuin erastomania oli syntynyt, Akunin asettunut pysyvästi bestseller-listoille. Kesällä hän saattoi olla kymmenen eniten myydyn listalla kuudella seitsemällä tittelillä.

Nyt sarjan osian myydään Venäjällä sadointuhansin.

Erastin seikkailuja on jo käännetty viidelletoista kielelle, englanninkieliset jättimarkkinat tosin vielä odottavat, koska "sinne täytyy lähteä tarkan suunnitelmallisesti". Asaselista on tehty televisiosarja. Hollywoodissa siitä kaavaillaan elokuvaa, ohjaajanaan Paul Verhoeven . Myös viidennestä osasta puuhataan elokuvaa, sitä alkaa ohjata itse Nikita Mihalkov .

Akunin sanoo nähneensä Venäjän kirjamarkkinoilla valtavan, ammottavan aukon.

"Venäjällä on perinteisesti ollut kahdenlaista kirjallisuutta, hyvin korkeata ja hyvin alhaista, eikä sitten siinä välissä mitään. Venäjälle on nyt kuitenkin syntymässä uusi luokka, keskiluokka. Se on hyvin aktiivinen, se sanelee elämän tyylin, sillä on oma ideologiansa, oma kulttuurinsa."

Osaako se lukea?

"Kyllä ja se haluaa lukea ja pitää lukemista yhteiskunnallisen aseman mittapuuna. Ja jos me kirjailijat teemme työmme hyvin, lukeminen jatkuu ja se asettuu vakaalle tasolle."

Akunin sanoo

nykyisellään olevansa hyvin kiinnostunut massakulttuurista, koska Venäjällä sille saattavat avautua valtavat mahdollisuudet.

"Kymmenen vuotta sitten sitä ei ollut olemassa, koska sille ei ollut markkinoita. Ei markkinoita, ei massakulttuuria. Venäjällä massakultuurille ei ole niin tiukkoja rajoja kuin Amerikassa. Venäjällä ei voi syntyä mcdonald-kirjallisuutta, vaikka kirjoittaisitkin massakirjallisuutta, sillä kustantaja ei puutu töihisi."

Akunin on tähän mennessä kirjoittanut kolmetoista tai viisitoista kirjaa, hän ei muista tarkkaa lukumäärää eikä myöskään hänen käytännön asioistaan huolehtiva puolisonsa Erikakaan.

"Olen kirjoittanut monta kirjaa, ja kun kirjoitan infantiilinkin jännitystarinan, en voi tekeytyä toiseksi."

Hän saattaakin kirjoittaa joskus infantiileja juttuja, sillä Fandorin on saanut seurakseen kaksi muuta sarjaa. Pelagia-nunnasta kertovan sarjan ja Erastin pojanpoika Nicolas Fandorin seikkailee nyky-Venäjällä omassa sarjassaan.

"Se on tarkoitettu kaikkein lukutaidottomimmille."

Fandorin-sarjan

hyvin tunnusomainen piirre on se, että siinä on ylettömästi alluusioita ja viittauksia toisiin teoksiin, pääasiassa Venäjän romaanin kulta-ajalla, 1800-luvun loppupuolella ilmestyneisiin mestariteoksiin.

Akunin valitsi Erast-sarjansa tapahtuma-ajan 1876-1919 osittain siitä syystä. Hän ei kuitenkaan edellytä, että lukija osaisi tunnistaa tekstin kaikki kommervenkit.

"Juoni on tärkein, se on tätä junaa vetävä veturi. Vain minä tiedän, miten monta vaunua siinä junassa on. Vertaan kirjojani sumussa etenevään junaan, kaikki voivat nähdä veturin. Historiasta kiinnostuneet lukijat näkevän historian vaunun, kirjallisuusfriikit ja japanologit omansa ja niin edelleen. Mukana on myös yksi vaunu, jonka löytää vain vaimoni . . . Ja tietysti minulla on oma vaununi."

Haluaisitko saada tästä ensimmäisestä esimerkiksi Bulgakovin , Dostojevskin tai Eugène Suen lukijoiksesi?

"Kyllä, kaikki heidät, koska luen heitä mielelläni. Luultavasti he hymyilisivät vähän nähdessään mitä olen tehnyt heidän hahmoilleen ja sattumuksilleen."

Toisaalta on myös niin, että kirjailija, hyvä kirjailija kirjoittaa aina aikalaisyleisölleen aikalaisongelmista, vaikka hän käsitteleekin historiallisia tapahtumia.

"Kyllä ja ei. Valitsin Aleksanteri II:n aikakauden osin myös siksi, että Venäjä on paljolti saman ongelman edessä kuin silloin, vähän samankaltaisessa risteyksessä. Valinnat ovat samanlaisia, ja minua kiinnostaa venäläisenä mille tielle lähdetään. Tehdäänkö samat virheet kuin ennen."

"En ole profeetta, en saarnaaja, olen viihdyttäjä."

Et siis ihmissielujen insinööri?

"En."

Näitä kirjoja

ei olisi voinut julkaista Neuvostoliitossa, mutta mitä Erast Fandorinille tapahtuu viimeisessä, vielä ilmestymättömässä osassa, joka sijoittuu vuoteen 1919 ja mitä hän teki vallankumouksen aikana?

"Tätä minulta kysytään Venäjälläkin, mutta haluan pitää vastauksen salaisuutena."

Erast säilyy ilmeisesti hengissä, koska pojanpoika Nicolas seikkailee omassa sarjassaan.

Mutta kuka on Nicolasin isoäiti? Akunin vaihtaa sarjassaan naisia kuin James Bond, mutta hän ei korvaa blondia brunetilla, vaan pyrkii kuvaamaan naistyyppejä. Ja mitä isä teki neuvostoaikana?

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi