Julkaistu: 14.3.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri
Myöhäisantiikin aikakautta (200-600) tutkittiin pitkään Edward Gibbonin jalanjäljissä Rooman tuhon näkökulmasta. Myöhäisantiikki nähtiin klassisen antiikin jälkeisenä rappeutumisena.
Kreikkalais-roomalainen antiikki ymmärretään perinteisesti Perikleen Ateenaksi sekä Caesarin ja Augustuksen Roomaksi. Vuosisatojen ajan myös tutkimuksen painopiste oli näissä niin sanotuissa klassisissa kausissa.
Myöhäisantiikin tutkimuksen buumin aloitti Peter Brownin The World of Late Antiquity (1971). Siinä myöhäisantiikki näyttäytyy jännittävänä ja uutta luovana aikakautena.
Tämän jälkeen on eri puolilla maailmaa kasvanut jo useampia tutkijasukupolvia, jotka ovat erikoistuneet myöhäisantiikin tutkimiseen.
KIRJATRooma tuhoutuu aina uudestaan 14.3.2010
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi