Myrskyn jälkeen on taas vähän mukavampaa

Kirjat. Mistä on nuorten naisten kirjoittamat kirjat tehty? Ei ainakaan sokerista ja kukkasista. Tuuve Aron (s. 1973) viides teos uppoaa aikaansa. Se kertoo juuri siitä mistä pitääkin. Lähtemisestä, mutta ennen kaikkea vaikeimmasta nakista: jäämisestä. Aron kerronta on mukava paradoksi.

Kirjat. Mistä on nuorten naisten kirjoittamat kirjat tehty? Ei ainakaan sokerista ja kukkasista. Tuuve Aron (s. 1973) viides teos uppoaa aikaansa. Se kertoo juuri siitä mistä pitääkin. Lähtemisestä, mutta ennen kaikkea vaikeimmasta nakista: jäämisestä.

Aron kerronta on mukava paradoksi. Kas näin: päähenkilö on uskottava mutta epäluotettava. Tapahtumaketju karsea mutta kaunis. Sivuhenkilöt poissa fokuksesta ja kuitenkin yksityiskohdilla kyllästetyt.

Kuorrutukseltaan teos on se tavallinen tarina. Saaran kumppani on kaikonnut, yt-käsikin kouraisee. Sattuuhan näitä. Ytimissä lukijan yllättää kuitenkin mitä tavattomin tarina-aines. Aro ammentaa ihmisen yöpuolesta, järjen ja kontrollikyvyn hetkittäisistä menetyksistä. Saaran pimeät hetket ovat teoksen parasta aikaa.

Tämän päivän kirjallisuuskaanoniin Yöstä aamuun yhtyy saumattomasti. Teos on Taina Latvalan (s.1982) Arvostelukappaleen kiistaton veriveli. Latvalan kaksi vuotta sitten ilmestynyt esikoinen perusteli itsensä niin ikään nuoren naisen mielenterveysongelmilla.

Kummassakin pirstaleina on päähenkilön päänsisus {minus} ja siten koko kertomus. Kaipaus fyysisesti poissaolevaa kohtaa motivoi molempia. Arolla syy kaiken kertomiselle on kaikonneessa Mikaelissa, Latvalalla kuolleessa isässä.

Sitä paitsi elokuviin pääsee aina todellisuuspakoon, tuumivat kummatkin kirjailijat. Ei tämä mitään moitetta ole. Latvala teoksineen ei asetu Aron ansioita vastaan. Yksi onnistuminen saa kernaasti ravita toista.

Nuorten naisten kirjoittamat kirjat on tehty inkivääristä, kanelista ja järjen järkkymisestä. Kiistattomasta epäonnistumisesta, tahallisesta väärintekemisestä, lähimmäisen loukkaamisesta.

Aroa, Latvalaa ja kumppaneita soisin pikkutyttöjenkin lukevan hevoshullujensa sijaan. Tietäisivät ainakin mikä edessä odottaa. Se on aamu, heti yön jälkeen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi