Mysteerikertomus kirjailijasta

Pasi Ilmari Jääskeläisen uutta romaania kannatti odottaa

P asi Ilmari Jääskeläisen ensimmäistä romaania on odotettu ahkerasti jo vuosia. Hänen esikoisnovellikokoelmansa Missä junat kääntyvät (2000) sai erinomaisen vastaanoton etenkin tieteis- ja fantasiakirjallisuuden harrastajien parissa. Täytyy sanoa että Lumikko ja yhdeksän muuta -romaania kannatti odottaa.

Salaperäinen lastenkirjailija Laura Lumikko on Jäniksenselän pikkukaupungin maailmanluokan kuuluisuus. Vuosikymmeniä aiemmin Lumikko on perustanut Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran, johon hän on koonnut yhdeksän kirjallisesti lahjakasta lasta. Heistä kaikista tuli sittemmin kuuluisia kirjailijoita.

Romaanin päähenkilö Ella Amanda Milana on 26-vuotias kirjoittamista harrastava äidinkielenopettaja, jonka elämä muuttuu radikaalisti. Vuosikymmenten tauon jälkeen Laura Lumikko on valinnut Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuraan uuden jäsenen - hänet.

Juhlissa joissa Ellan pitäisi tavata kuuluisa kirjailija ensimmäistä kertaa, tapahtuu jotain outoa. Kirjailija katoaa olemattomiin lumipyörteen saattelemana.

Ella alkaa selvitellä kirjailija Lumikon arvoitusta. Apunaan hänellä on seuran jäsenten harrastama Peli, pullonpyörityksen ja muiden totuuspelien sofistikoitunut muoto. Hän pääseekin nopeasti mysteerien jäljille. Käy ilmi että seuralla on aiemminkin ollut kymmenes jäsen. Mitä tälle nuorena kuolleelle lahjakkaalle lapselle oikein tapahtui? Lumikko ja yhdeksän muuta on ennen kaikkea romaani kirjoittamisesta ja kirjailijana olemisesta sekä fiktion ja tosimaailman suhteesta. Teos on täynnä vertauksia kirjailijan työstä.

Ella näkee seuran kirjailijatoverinsa suorastaan petolintuina, jotka saalistavat materiaalia tavallisten ihmisten elämästä. Samaan pyrkii myös Peli: kaunokirjalliseen työhön tarvitaan oikeita kokemuksia materiaaliksi, ja tarvittaessa ne voi puristaa ihmisistä vaikka väkivalloin.

Kirjailijuus on rankkaa. Sen jäljiltä ihminen on tyhjä kuori, sieluton vampyyri. Ja teokset itsessään ovat "painokoneiden läpi ajettua mielenvikaisuutta", kuten romaanissa esiintyvä scifikirjailija Aura Jokinen asian ilmaisee. Kuitenkin kirjailijuuteen liittyvä tunne omasta erityisyydestä ja Pelin kiehtovuus saavat Ellankin valtoihinsa. Lumikko ja yhdeksän muuta on myös fantasiaromaani, tosin yliluonnollinen aines on ikään kuin koko ajan henkilöiden silmien alla, mutta silti piilossa. Kuten teorioita rakastava Ella toteaa: todellisuuden palat, joita ei voi sovittaa kokonaiskuvaan, laitetaan syrjään. Jääskeläisen novelleista tutut vinksahtaneet näkökulmat arkitodellisuuteen ovat mukana romaanissakin.

Jääskeläinen luo mainioita kirjailijakuvia, erityisen mieleenpainuva on syömisestä ratkaisun olemassaolon ongelmiin löytänyt mestarikirjailija Martti Talvimaa. Eräissä kirjailijahahmoissa voi kuvitella löytävänsä tosimaailman kirjailijoista tuttuja piirteitä, mutta minään avainromaanina teosta ei kannata alkaa lukea.

Jääskeläinen irvailee lempeästi kirjallisuuden maailman omituisuuksilla. Jäniksenselän pikkukaupunki on oikea harrastajakirjoittajan paratiisi lukuisine kirjoittajaseuroineen ja kirjakahviloineen. Kaupungissa ylläpidettävä Laura Lumikon kirjailijakultti on sekin äärimmäisyydessään jotenkin suomalaishenkistä sankarinpalvontaa. Lumikko ja yhdeksän muuta etenee kuin kirjallisuustieteellinen dekkari, mutta päätyy olemaan kirja kirjoittamisen rakastamisesta ja todellisuuden mysteeristä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi