Näitä kirjoja kriitikot kiittivät vuonna 2007

Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus valikoi parhaat tämän vuoden aikana kotimaassa julkaistuista kirjoista

kotimainen kaunokirjallisuus

Vesa Haapala: Vantaa. Otava. "Esikoisrunokokoelma, kohisten ajassa virtaavaa paikallisrunoutta eteläistä Suomea halkovan joen penkoilta, aina sen lähiöistä ja riidanalaisista Sipoon maista vesien hämäläisille latvoille." (Mervi Kantokorpi 8. 9.)

Pirjo Hassinen: Suistola. Otava. "Hassisen kymmenes romaani on huomattavasti 256 sivuaan tuhdimpi teos, eikä kovin nuori ihminen olisi voinut sitä kirjoittaa – sen verran perspektiiviä ja ymmärtämystä Suistolaan mahtuu." (Suvi Ahola 14. 9.)

Veikko Huovinen: Pojan kuolema. WSOY. "Alkeelliset kolmen pisteen jonot toistuvat kirjassa usein. Käsittääkseni siksi, että monesti ajatus ei kerta kaikkiaan kanna mahdottomiin eikä sanoja löydy." (Antti Majander 22. 2.)

Juha Hurme: Volvo Amazon. Otava. "Laajenee tunne-elämän, teatterin, kulttuurin ja koko Suomemme vaiheet kattavaksi toimintakomediaksi, jossa päättömiä puuhaa muuan Hurme vaihtuvine seurueineen, mutta hullu on sittenkin maailma siinä ympärillä." (Antti Majander 29. 9.)

Risto Isomäki: Litium 6. Tammi. "Kansainvälisen vertailun kestävä suoritus. Tähän eivät kaiken maailman danbrownit ja tessgerritsenit pysty." (Toni Jerrman 7. 11.)

Juha Itkonen: Kohti. Otava. "Henkilökuvaus varaa erinomaisesti kehiteltyyn epäsuoraan kerrontaan ja sen tarjoamaan kaksoisvaloon. Varsinkin ministeri Ansaksesta kasvaa tarinan mittaan todellinen romaanihenkilö, eikä mikään pikkunäppärä aikalaiskarikatyyri." (Mervi Kantokorpi 12. 9.)

Jari Järvelä: Romeo ja Julia. Tammi. "Toisinaan on pakko nauraa, vaikka tapahtuu iljettäviä – mikä on minusta yksi Järvelän proosan ominaispiirre. Ylhäinen ja alhainen sekoittuvat." (Antti Majander 1. 8.)

Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet. Otava. "Perinteisin kerrontakeinoin etenevän romaanin vahvuus on syvenevässä ihmiskuvauksessa, ristiriitojen rikkaudessa, valintojen ennakoimattomuudessa." (Hannu Marttila 6. 9.)

Juhani Känkänen: Kilttipakko. Teos. "Tämä on Känkästä: pitkät, välillä tyystin fantastiseen katoavat tarinan jännevälit ja järjetön yksityiskohtien runsaus tragikomedian näyttämöllä." (Mervi Kantokorpi 7. 10.)

Rakel Liehu: Bul bul. WSOY. "Selkeä päälause tekee paluun. Kielikokeilut jäävät vähemmälle, ja runot kertovat pieniä tarinoita, oikullisia, hervottomia ja absurdeja." (Jukka Koskelainen 8. 9.)

Laura Lindstedt: Sakset. Teos. "Vaikuttava teos sen tähden, että se todella jaksaa kasvaa adoptiovanhemmuuden ja äitiyden aikalaiskuvauksista esittämiensä suurten kysymysten äärelle." (Mervi Kantokorpi 25. 8.)

Tommi Melender: Kunnian mies. WSOY. "Vaikea sanoa, tunnistavatko meklarit, arvopaperinäplärit ja sihteerinhiplarit irvikuvasta itsensä, mutta ainakin meitä hömelöhumanisteja huvittaa. Julmasti." (Antti Majander 17. 9.)

Mikko Myllylahti: Amerikkalainen yö. Savukeidas. "Ei säästele suuria sanoja. Runot ovat kuvallisesti rikkaita, mutta retorisesti köyhiä. Mutta ne kurottelevat rohkeasti näkyvän maailman tuolle puolen, eivät ota mitään annettuna, luovat oman sielunmaisemansa." (Jukka Koskelainen 27. 11.)

Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet. Savukeidas. Jyrkkä vegaanidandy käsittelee arjen, kulttuurin ja politiikan koko kirjoa, mutta nousee Baudelairen ja Wilden perinteestä, jossa tyyli on kaiken mitta. (arvio tulossa)

Mikko Rimminen: Pölkky. Teos. "Vähänkin kauempaa katsottuna tekisi mieli vain nauraa, vähänkin lähempää vain itkeä." (Kuisma Korhonen 28. 9.)

Markku Ropponen: Kuhala ja kuoleman hipaisu. Tammi. "Jälleen tuttua laadukasta työtä – energinen ja hirtehinen dekkari, jonka tarina pitää otteessaan ja salamielinen huumori puree." (Keijo Kettunen 28. 7.)

Olli Sinivaara: Palava maa. Teos. "Hän osaa pysäyttää virran, kirjoittaa aistillista, jopa pelkistävää runoa. Pysähtyä hämmästelemään kielen kykyä kuvata säkenöivää nurmea tai rujoa katunäkymää." (Jukka Koskelainen 24. 2.)

Helena Sinervo: Täyttä ainetta. WSOY. "Kokoelman jännevälit näyttävät suurilta, ja tuntuu kuin Sinervon runot olisivat syntyneet niiden eroa liudentamaan ja lohduttamaan." (Mervi Kantokorpi 23. 11.)

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt. Otava. "Herkuttelee viittauksilla elokuviin, kulttuurihistorian arveltuihin pedofiileihin, Raamattuun ja muuhun kirjallisuuteen Herodotoksesta, Conradista ja Nabokovista Michael Ondaatjeen." (Suvi Ahola 30. 6.)

Heimo Susi: Sopimukseton tila. Otava. "Edustaa meillä harvinaista älyllistä kerrontaa. Siinä on aatehistoriaa – sen juuret ovat 1950-luvun psykologiassa ja filosofiassa -, mutta se ei unohdu historiaan vaan yltää nykyisyyteen ja kurkottelee tulevaisuuteen." (Pekka Tarkka 2. 9.)

Saila Susiluoto: Missä leikki loppuu. Otava. "Sukeltaa tummiin vesiin, ehkä vieläkin tummempiin kuin aiemmin. Runot heittäytyvät tunteiden ja mielikuvien virtaan häkellyttävällä intensiteetillä." (Kuisma Korhonen 11. 10.)

Henriikka Tavi: Esim. Esa. Teos. "Tarjoaa puolestaan kokeellisen runon silmänvaraisia iloja. Se tutkii muun muassa vaihtelevia kuvarunoutena tunnettuja tekotapoja, erityisesti sellaisia, jotka korostavat tekstin omia visuaalisia ominaisuuksia." (Mervi Kantokorpi. 13. 2.)

Tuomas Timonen: Oodi rakkaudelle. Teos. "Leikin alla häämöttää monia muitakin sävyjä, ja kokoelman ilmapiiri säilyy loppuun saakka kepeänä, älykkäänä ja ilmavana." (Kuisma Korhonen 12. 3.)

Jarkko Tontti: Luokkakokous. Otava. "Ei tarvitse kakoa ilmaisun tähden, mikä on sinänsä jo saavutus, ja näkemystä hänellä piisaa. Suurta sukupolviromaania ei kuitenkaan ihan saatu. Saatiin hyvä sellainen." (Antti Majander 24. 8.)

Markku Turunen: Löytötavaraa. Gummerus. "Kun Turunen nyt tarkastelee synnyinseutunsa kirjailijaa, hän päätyy pätevämpiin tuloksiin kuin aikaisemmissa Joel Lehtos -teksteissä. Omakohtainen kehityskertomus tuo kirjaan sen esseistisen kärjen." (Pekka Tarkka 7. 4.)

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies. Otava. "Tampereen inferno näkyy hirvittävänä taustana, joka on edeltäjien kirjoista tuttua. Uutta on eläimiä rakastavan Pyhä Fransiskus -hahmon ilmestyminen karuun ja ankeaan suomalaiseen todellisuuteen." (Pekka Tarkka 18. 9.)

Sinikka Vuola: Orkesteri jota emme kuule. Tammi. "Sidostunutta runoilmaisua, se liikkuu kuvista ja rytmistä teemoihin asti samassa, usein musiikillisiin ideoihin palautuvassa maailmassa." (Mervi Kantokorpi 16. 4.)

Hannu Väisänen: Toiset kengät. Otava. "Muunteleva, usein esityksellinen monitaiteisuus on Väisäsen heiniä, ja kuvat ovat saaneet karata vapaasti ulos kehyksistään." (Mervi Kantokorpi 25. 3.)

ulkomainen kaunokirjallisuus

Matgaret Atwood: Poikkeustila. Otava. "Tällaisen epätasapainoisen kirjan on voinut tehdä vain kypsä kirjailija, jonka ei enää tarvitse tunnollisesti käsitellä kaikkea. Ja joka keskittyy vain kirjoittamaan hyvin." (Jukka Koskelainen 22. 4.)

Thomas Bernhard: Hakkuu. Teos. "Kun liioittelun vie tarpeeksi pitkälle, se vetää kaikelta tavanomaiselta maton alta, myös itseltään. Mitään ei enää voi ottaa kirjaimellisesti, ja lähes joka lauseen alla vaanii nauru." (Kari Hukkila 11. 11.)

André Breton: Nadja. Sammakko. "Outoa hehkua, pakahduttavaa kaipuuta, kohtalon ja sattuman nykivää leikkiä. Rakenne on oikullinen, osat eivät aivan osu kohdalleen, yksityiskohdat jäävät mielikuvitusta kiihottavan arvoituksellisiksi." (Kuisma Korhonen 25. 11.)

Günter Grass: Sipulia kuoriessa. Tammi. "Etenee letkeästi lapsuuden Gdanskista sodanjälkeisten taideopintojen kautta 1960-luvun alkuun. Peltirummun ilmestymiseen ja ensimmäiseen avioliittoon. Ja kuitenkin sen ymmärtäminen oli monille niin vaikeaa." (Hannu Marttila 16. 10.)

Siri Hustvesdt: Kaikki mitä rakastin. Otava. "Mark Wechsler kumisee onttouttaan. Hän on inhimillinen läheistensä rakkauden vuoksi. Tätä epäsuhtaista yhtälöä Hustvedt romaanissaan ratkoo. Hän tekee sen niin taitavasti, että jokaisen tulkitsijan ratkaisu on hänen itsensä näköinen." (Janna Kantola 18. 9.)

Tahar Ben Jelloun: Lähtö. Gummerus. "Vie uutisotsikoiden taakse - siihen ristiriitaiseen, väkivaltaiseen, poliittisesti raskautettuun ja etnisesti pirstaloituun arkeen, joka tarjoaa polttoaineen siirtolaisuuden kovilla kierroksilla käyvään moottoriin." (Jukka Petäjä 9. 9.)

Steven Hall: Haiteksti . WSOY. "Onnistuu luomaan hetkiä, jolloin tuntuu että merkillisellä, selittämättömällä tavalla kaikki loksahtaa paikalleen, että kieli, kirjallisuus, merkitys ja elämä kohtaavat. Toki heti seuraavassa hetkessä ne ovat taas pirstaleina. Mutta ei kirjailijalta voi oikein enempää vaatia." (Jussi Ahlroth 4. 8.)

Viktor Jerofejev: Hyvä Stalin. Like. "Groteksi ironia tuo mieleen modernin Gogolin. Viha ja rakkaus äiti-Venäjää kohtaan vaihtelee kuin Moskovan sää, joko helle tai tulipalopakkanen." (Irma Stenbäck 6. 10.)

Jan Kjærstad: Viettelijä. WSOY. "Tarina, tarinan käsite kaikkine ulottuvuuksineen on kirjan varsinainen sankari. Samalla Kjærstad peruuttaa romaanin aikaan ennen kuin kertomus, jossa on alku, keskikohta ja loppu, valtasi romaanin tarinoilta." (Kari Hukkila 5. 6.)

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella. WSOY. Ruotsalaistoimittajan postuumisti ilmestyneen rikostrilogian keskimmäinen osa. Yhteiskuntakriittinen ja jännittävä.

Norman Mailer: Adolfin linna. Gummerus. "Amerikkalainen karskius yhdistyy saksalaiseen karkeuteen. Romaanin yhdeksi keskeiseksi teemaksi paljastuu se, että pahaa ei näe, jos siltä sulkee silmänsä." (Jukka Petäjä alkuteoksesta 23. 2.)

Ian McEwan: Rannalla. Otava. "Taas kerran McEwan näyttää, miten sattuma, yksi lause tai pieni ele sysää koko loppuelämän arvaamattomaan suuntaan. Tai tarkemmin, ja luultavasti myös lohduttomammin: vielä tekojakin enemmän ratkaisee se, mitä jätämme tekemättä." (Antti Majander 23. 9.)

Antonio Muñoz Molina: Sefarad. Tammi. "On kyse maanpaosta, vainosta, marginaalisuudesta ja vierauden tunteesta. Tuntuu, että Muñoz Molina ei tahdo jättää yhtään kiveä kääntämättä, kun hän kaivaa esiin maanpakolaisten ja yksinäisten hahmojen tuskaa." (Jukka Koskelainen 9. 12.)

Amos Oz: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Tammi. "Samalla kertaa sukuromaani, muistelma, kertomus Israelin synnystä ja tarina menneestä Euroopasta. Teos luo siltaa kaikilla alueillaan tähän päivään, meidän maailmaamme niin Israelissa kuin Euroopassa ja muuallakin." (Timo Hämäläinen 2. 10.)

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 10. Otava. "Miten menneistä turhuuksista yhtäkkiä syntyy autuas metafora? Luulen ettei edes Proust tiennyt tarkkaan. Mutta hän tiesi, miten siitä ja muista asioista kirjoitetaan, niin että hän itse ja joku toinenkin saisi siitä salaviisaita ahaa-elämyksiä." (Jan Blomstedt 10. 3.)

Philip Roth: Jokamies. WSOY. "Rothin kymmenen vuotta sitten alkaneen uuden, hurjan luomisvaiheen huipputyö, kertomus siitä miten keho muuttuu ruumiiksi, miten seksi ei enää ole kostoa kuolemalle, vaan keskiaikaisen moraliteetin mukaisesti kuolema kutsuu luokseen jokamiehiä." (Timo Hämäläinen, arvio tulossa)

Göran Sonnevi: Valtameri. Tammi. "PN:n kirjallisuuspalkinnolla viime vuonna palkittu kokoelma sitoo yhteen ja jalostaa yli 40 vuoden runoilijantyön teemoja ja motiiveja yksityisestä yleiseen ja kahdenkeskisestä laajaan poliittiseen yhteyteen. Jyrki Kiiskisen – ja Peter Mickwitzin – suomennos on alansa huima saavutus ja urotyö." (Timo Hämäläinen, arvio tulossa)

Olga Tokarzcuk: Alku ja muut ajat. Otava. "Psykologiseen realismiin sekoitetaan estoitta kansanuskomuksia ja taruja. Kaikki on yhtä tärkeää, niin tyttären naimahuolet kuin kodittoman sielun kauna eläviä kohtaan." (Jukka Koskelainen 10. 6.)

Enrique Vila-Matas: Bartleby ja kumppanit. Basam Books. "Päähenkilö kirjoittaa alaviitteitä tekstiin, jota ei ole. Kuulostaa kirjalliselta piiloleikiltä, mutta kyse ei ole mistään kuivasta teoriasta. Päinvastoin: kirjailijakohtalot ovat koskettaneet monia." (Jukka Koskelainen 26. 8.)

tietokirjat

Benedict Anderson: Kuvitellut yhteisöt. Vastapaino. "Miksi nationalismi ja sen kiinteä seuralainen kansakunta eivät suostu siirtymään historiaan, niin kuin tutkijat ja länsimainen älymystö ovat jo pitkään ennustaneet?" (Jyrki Nummi 19. 8.)

Karen Armstrong: Jumalan historia. Ajatus. "Vaikka kirjoittaja epäilee, ettei hän itse enää usko mihinkään jumalaan, hän päätyy siihen, että monoteistienkin jumalilla on eriasteisia uskottavuusongelmia." (Martti Mäkisalo 27. 5.)

Peter von Bagh: Sininen laulu. WSOY. "Viisisataasivuinen kirjaversio 90-vuotiaan isänmaan taiteista on huikea lukupaketti. Yksiin kansiin on koottu koko itsenäisyytemme kulttuurihistoria kaikilta taiteen aloilta populaarikulttuuria unohtamatta." (Irma Stenbäck 11. 11.)

Robert Capa: Sotakuvaaja. WSOY. "Fiktiolle omistettu aikuisikä tuntuu äkkiä tuhlaukselta, kun lukee ja katselee Capan muistelmaa vuosilta 1942–45, niin mukaansatempaava ja antoisa se on." (Antti Majander 19. 8.)

Richard Dawkins: Jumalharha. Terra Cognita. "Pitää tärkeänä, että lapsille ei pidä missään vaiheessa uskotella, että yliluonnollisia asioita on olemassa. Uskonnoton kasvatus on olennainen tietoisuuden kohottaja, eikä edes moraali tarvitse tuekseen uskontoja." (Martti-Tapio Kuuskoski alkuteoksesta 24. 10. 06)

Peter Englund: Kuningatar Kristiina. WSOY. "Kuvaa oivallisesti Kristiinan levottomuutta, yksinäisyyttä ja harhailuja sukupuoli-identiteettien hetteiköissä." (Mirkka Lappalainen 25. 3.)

Max Engman: Raja. WSOY. "Rajajoki Viipurin ja Pietarin välissä oli kapea, mutta kuitenkin ratkaiseva erottaja. Engman ei asetu suoranaisesti Lännen eikä Idän vartijaksi vaan liikkuu puolueettomana rajan kummallakin puolen." (Pekka Tarkka 10. 12.)

Simo Heininen: Mikael Agricola. Edita. "Hyvin tulee esille Agricolan henkinen ja hengellinenkin asema siinä välimaastossa, jossa yhtäällä on Lutherin kohdittain raa'an poleeminen paavinvaltaa herjaava asenne, toisaalla Ruotsin kirkon pehmeämpi suhtautuminen ja niiden kyljessä Agricolan oma, sovittelevampi näkemys uskonpuhdistuksen suhteesta katoliseen perintöön." (Olli Alho 3. 6.)

Kari Holopainen: Orpo piru. Omakustanne. "Venäjä oli Neuvostoliitto ja Suomen politiikassa ja liike-elämässä oli vallalla nollasummapeli: minkä joku muu saa, se on minulta pois. Suomen Pankin idänkaupan osaston silloinen päällikkö Kari Holopainen on päättänyt nyt kertoa, mitä hän näki." (Antti Blåfield 29.4.)

Donald S. Johnson, Juha Nurminen: Meritie. John Nurmisen säätiö. "Navigoinnin tarina tarjoaa koko inhimillisen tiedonjanin historian. Huolimatta arvokkaasta ulkoasustaan ja hienosta kuvituksestaan kirja on täyttä luettavaa." (Juha Ruusuvuori 16. 10.)

Eeva Järvenpää, Sirpa Räihä: Vanhinta Helsinkiä. Helsingin Sanomat. "Imaisee mukaansa. Onhan Helsingin ja Suomen historia keskeisten tapahtumien osalta yhteinen. Uutta on se, historiallisilla tapahtumilla on nyt paikkansa upeasti kuvattuna." (Pekka Korpinen 20 11.)

Risto Ihamuotila: Yliopistomies ja maajussi. WSOY. "Ylenpalttisuudessaan se tuntuu sisältävän yliopistosta kaiken ja varsinkin kaikki, jotka akateemisessa maailmassa kuuluu tietää ja tuntea." (Matti Kinnunen 5. 4.)

Pia Ingström: Lentävä feministi. Schildts. "Tervetullut avaus 1970-luvun muistamiseen muunakin kuin stalinismin mustana vuosikymmenenä. Se muistuttaa, että itse asiassa 1970-luku oli poliittisessa aktiivisuudessaan erittäin värikäs vuosikymmen, josta olisi vielä paljon lisää kerrottavaa." (Tuija Parvikko 25. 4.)

Garri Kasparov: Kuinka elämä jäljittelee shakkia. Tammi. "Kirjan ansio on, että shakkilauta on juuri Kasparovin suulla uusi tapa tarkastella liikkeenjohtoa. Shakki voi älyllistää pomoa enemmän kuin seikkailuleirit tai sikariportaan kokoontumisajot purjeveneiltä golfviheriölle." (Timo Paukku, 11. 12.)

Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus. Toim. Sakari Katajamäki ja Harri Veivo. Gaudeamus. "Viidentoista kirjoittajan työ on tuottanut innostavan tuloksen. Tekstien laatu ja tavoitteet vaihtelevat, mutta kokonaisuus tarjoaa paitsi runsaasti ajantasaista tietoa, myös paljon ajattelemisen aihetta." (Pertti Lassila 25. 11.)

Jussi T. Lappalainen, Lars Ericson Wolke, Ali Pylkkänen: Sota Suomesta. Tuottajat: Karttakeskus, SKS. Tammi. "Ankara todellisuus tuskin voisi olla kauempana siitä käsityksestä, joka Suomen sodasta on valokuvien puutteessa välittynyt jälkipolville yltiöihannoivien taideteosten kautta." (Matti Kinnunen 28. 10.)

Katriina Lehto: Ulrike Meinhof. Ajatus. "Hakee selityksiä Meinhofin valintoihin ottaen huomioon hänen koko elämänsä, myös ajan ennen 14. toukokuuta 1970, jolloin Meinhof joutui painumaan maan alle." (Seppo Hentilä 7. 12.)

Maamme Suomi. Toim. Allan Tiitta. Weilin+Göös. "Toimituskunta on koonnut vaikuttavan suurteoksen, jonka ulkoasu pettää. Kirja näyttää itsenäisyyden juhlavuoteen tilatulta Suomi-kuvan kirkastamiselta ja kansallisen itsetunnon kohottamiselta. Huikean kaunis – ja kallis – kuvitus ja taitto viestivät kiireiselle selailijalle, että Suomesta löytyy muutakin kuin kaamoshyhmää ja muukalaisen pelkoa." (Juha Sihvola 6. 12.)

Mikko Majander: Demokratiaa dollareilla. Otava. "Tämän syksyn suuri poliittinen kirja. Se täydentää niitä aukkopaikkoja, joita lähihistoriamme kirjoituksessa vielä on." (Unto Hämäläinen 27. 9.)

Ilkka Malmberg: Tuntemattomat sotilaat. Helsingin Sanomat. "Laajentaa ja avaa Linnan henkilökuvausta. Oivaltavasti hän kaivaa hahmojen puheesta viitteitä heidän taustastaan ja aiemmasta elämästään." (Kimmo Katajala 28. 10.)

Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Tammi. "Harvinaisen hieno elämäkerta – elegantti, nokkela, hyvin kirjoitettu ja huolella viimeistelty." (Mirkka Lappalainen 18. 11.)

Barry Miles: Frank Zappa. Johnny Kniga. "Kun Zappa vapautui vankilasta, hän ei enää uskonut mihinkään, mitä vallanpitäjät sanoivat, Barry Miles korostaa. Zappan käsitys amerikkalaisesta elämäntavasta joko romuttui tai valkeni hänelle – näkökulmasta riippuen". (Jukka Petäjä 2. 4.)

Heikki Patomäki: Uusliberalismi Suomessa. WSOY. "Kansainvälisen politiikan professorin puheenvuoron tarkoitus on avata talouskeskustelun käsitteet kansalaisille ja palauttaa politiikka talouspolitiikkaan." (Juha Siltala 7. 10.)

Hannu Raittila, Juhani Syrjä: Kirjapaja. "Jumalankieltäjät keskustelevat kalastuksesta ja kansalaissodasta, mediasta ja miehistä, naisista ja lapsista ja jättävät kuoleman omaan kehykseensä. Kuolema on Raittilalle vain dramaturginen välttämättömyys." (Irma Stenbäck 22. 10.)

Aapo Roselius: Teloittajien jäljillä. Tammi. "Käsittelee – nimillä – useita tyypillisiä tai erityisen pöyristyttäviä tapauksia. Tavanomaista oli maksaa yksityisiä kaunoja, kuten Helsingin pitäjässä. Jo 1917 oli Malmin hulinoiva työväki nöyryyttänyt oikeistoa ja virkavaltaa, eikä sitä unohdettu." (Veli-Pekka Leppänen 15. 4.)

Heikki Saari: Isku tajuntaan! Johnny Kniga. "Mainio kirja iltapäivälehdistön historiasta. Painopiste on päätoimittajien, toimitusjohtajien ja markkinointipäällikköjen manöövereissä. Mutta niiden kautta Saari kertoo paljon journalismista ja sen reunaehdoista." (Anu Kantola 17. 3.)

Roberto Saviano: Gomorra. Mafian valtakunta. WSOY. "Maalaa lohduttoman kuvan kotikaupungistaan, joka hänen mukaansa on suuressa määrin antautunut rikollisille. Napolin seudun Camorra on paisunut Italian vaikutusvaltaisimmaksi rikollisjärjestöksi." (Tellervo Yrjämä-Rantinoja 11. 11.)

James Surowiecki: Joukkojen viisaus. Terra Cognita. "Pelkästään älykkäistä ihmisistä koostuva ryhmä voi pärjätä muita huonommin, koska jäsenet ovat toistensa kaltaisia ja he saattavat katsoa asioita kapea-alaisesti." (Jari Paavonheimo, arvio tulossa)

Talouskasvun hedelmät. Toim. Heikki Tammio. Työväen sivistysliitto. "Artikkelit muodostavat selkeän kokonaiskuvan talouskasvun hedelmien jakautumisesta. Tulos on selvä: tulva ei ole nostanut kaikkia veneitä." (Heikki Hiilamo 13. 11.)

Tarkemmin katsoen. Toim. Leena-Maija Rossi ja Anita Seppä. Gaudeamus. "Medioiden kuvallisuus kannattaa ottaa vastaan nietzscheläisellä ilolla, sen tolkutonta perverssiyttä ihmetellen ja entistä mielipuolisempia teorioita rakennellen." (Janne Seppänen 16. 9.)

Sinikka Tarvainen: Ennen syntiinlankeemusta. Teos. "Länsimainen kuva voodoosta perustuu enemmän luuloihin ja elokuvakuvastoon kuin tietoon. Tuo kuva sisältää paljon väärinkäsityksiä." (Pirkko Kotirinta 13. 10.)

Pasi Toiviainen: Ilmastonmuutos. Nyt. Otava. "Kirjassa naurattivat ennen kaikkea Toiviaisen kuvaukset omasta ahdistuksestaan ja epäonnisista yrityksistä tulla oikeaksi ympäristöaktivistiksi." (Johanna Mannila 20. 11.)

Esko Valtaoja: Ihmeitä. Ursa. "Tuntuu kuin geeneissä kulkisi jokin informaatio pimeästä aineesta ja energiasta, ja niiden oudoista mahdollisuuksista. Tiedon tie on vasta alussa, ja ihmeitä riittää." (Johan Lahdenperä 31. 10.)

Peter Ward: Tuntematon elämä. Ursa. "Maasta tunnettu elämä on pitkälti hiilen ja veden kemiaa. Aiemmista kirjoistaan poiketen Ward ottaa vakavasti mahdollisuuden, että elämä voisi rakentua muunlaisen kemian varaan." (Erkki Kauhanen 24. 4.)

Boel Westin: Tove Jansson. Ord. Bild. Liv. Schildts. "Täyttää siihen kohdistuneet odotukset ja luo vaikuttavan kuvan ihmisestä, taiteilijasta ja hänen uskomattoman monipuolisesta tuotannostaan." (Kuisma Korhonen 8. 5.)

Heikki Ylikangas: Romahtaako rintama? Otava. "Kokonaiskuva on lohduton, mutta tieto-opillisesti optimistinen. Hän uskoo historiatutkimuksen mahdollisuuksiin vaikuttaa menneisyyden hallintaan ohi virallisen totuuden." (Jukka Tarkka 3. 10.)

Jouni Yrjänä: Paloheimo WSOY. "Yhtymän sisäinen kritiikki ja monet muut jännitteet kerrotaan teoksessa, joka on sukutarinan kolmas ja viimeinen osa." (Jyrki Iivonen 30. 10.)

Seppo Zetterberg: Viron historia. SKS. "Näkemyksellinen synteesi virolaisen yhteiskunnan historiasta muinaisajoista 2000-luvulle. Kirjoittajan asiantuntemus ja perehtyneisyys ovat muokkautuneet selkeiksi tulkinnoiksi. Teos on tavattoman laaja, mutta vaivattoman oloisesti kirjoitettu ja linjakas." (Mirkka Lappalainen 1. 7.)

sarjakuvat

Charles Burns: Musta aukko. Like. "Art Spiegelmanin Mausin ohella yksi amerikkalaisen sarjakuvan huolellisimmin sommiteltuja teoksia." (Harri Römpötti 11. 8.)

Terhi Ekebom: Honeymoon Island. Fifi-kirja/Napa. "Sarjakuvanovellit kasvavat upeasti osiaan suuremmiksi. Niiden yhteissumma on suuri pieni helmi. Albumi on selailtunakin kaunis, vaikkei kerskaa kovilla kansilla." (Harri Römpötti, arvio tulossa)

Mika Lietzén: Tarinoita lännestä. Asema-kustannus. "Uutta rosoa viivassa onkin, mutta Lietzénin jälki ei ole suttua. Hän silmäili malliksi sellaisia taiteilijoita kuin Edvard Munch ja Edgar Degas." (Harri Römpötti 13. 9.)

Markus Miettinen ja Jaakko Seppälä: Malinen. Ylioppilaslehden kustannus. "Eläväisesti kirjoitetulla puheellaan Malinen solahtaa näppärästi viime vuosien murrebuumiin. Notkeasti pelkistetyllä viivalla piirretyt opiskelijaelämän ironiset kommellukset on räätälöity etevästi." (Harri Römpötti 2. 7.)

Frank Miller, Lynn Varley: 300. Egmont. "Toki Miller oikoo mutkia, idealisoi spartalaista yhteiskuntaa ja vähättelee muiden kreikkalaisten roolia taistelussa. Mutta hän kertookin ennen kaikkea tarinaa, eikä historiaa." (Jussi Ahlroth 29. 7.)

Marjane Satrapi: Persepolis 2. Like. "Satrapi kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan Iranissa shaahin aikaan, vallankumouksen pyörteissä, Iranin ja Irakin sodan aikaan ja islamilaisen vallan alla." (Harri Römpötti 23. 9.)

Johanna Sinisalo, Ilkka Ruokola: Muumimamman vaarallinen nuoruus. Egmont. "Paikkaa puutetta. Se on ensimmäinen pitkä muumisarjakuva sitten Tove ja Lars Janssonin alkuperäisten strippien." (Harri Römpötti 25. 10.)

Tiitu Takalo: Kehä. Suuri kurpitsa.

"

Naisena elämistä, ympäristön luomia odotuksia ja monenlaisen väkivallan ulottumista arkeen. Takalo on lahjakas piirtäjä, jolla on elävä sekä kaunis viiva." (Heikki Jokinen 30. 8.)

lasten- ja nuortenkirjat

Aino Havukainen, Sami Toivonen: Tatun ja Patun Suomi. Otava. "Viides Tatun ja Patun kirja on itsenäisyyden juhlavuoden hengessä Suomi-aiheinen. Reippaalla otteella taiteilijapariskunta pistää pakettiin luonnon, historian, saunat, joulupukit sun muut. Ja kaiken mukavan omaperäisesti, tuoreella, hahmojen oloisella otteella." (Jussi Ahlroth 9. 11.)

Vilja-Tuulia Huotarinen: Siljan laulu. Karisto. "Huotarisen teksti on soljuvaa ja kerronta rikkaampaa kuin nuortenromaaneissa yleensä. Siljan laulu on selvästi syntynyt tarinankertomisen halusta." (Nina Rintala 4. 10.)

Jukka Itkonen, Christel Rönns: Taikuri Into Kiemura. Otava. "Riimien huumori puhkaisee aikuisten huolimaailmaan aukkoja, joiden kautta voi kuulla kaikkivoittavan naurun ja hypätä vapauttavan vitsin kelkkaan. Kuvittajan mestarillisesti loihtimista tyypeistä jokainen eläytyy rooliinsa luonnenäyttelijän tavoin." (Satu Koskimies 9. 11.)

Riina Katajavuori, Salla Savolainen: Mennään kotiin. Tammi. "Siinä missä Ingrid Vang Nyman piirsi Melukylää ja Carl Larsson 1800-luvun porvarisidylliä, ovat Savolaisen kuvat 2000-luvun dokumentteja. Katajavuoren fiktiiviset tekstit sukeltavat lapsen maailmaan suorastaan proosarunomaisesti." (Sanna Kangasniemi 16. 9.)

Ursula K. Le Guin: Sanan mahti. WSOY. "Le Guin on yksi parhaista elävistä fantasiakirjailijoista, joten ei ole ihme, että hänen uutta nuortensarjaansa seurataan tarkasti. Sanan mahdista nauttii mestarin tasalaatuisena työnä." (Vesa Sisättö 19. 7.)

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu. WSOY. "Tämä kirja on tehty lapsille katsottavaksi ja heille ääneen luettavaksi. Siihen se soveltuu myös uuden suomennoksen soljuvan kielen puolesta. Siinä ei sitten kerta kaikkiaan mikään töki." (Janna Kantola 4. 10.)

Marja Luukkonen: Kivinen kello. Tammi. Malla pakenee vanhempiensa riitaa metsään 1970-luvulla, mutta on palatessaan siirtynyt 2000-luvulle. "Aikafantasiassa on totisesti räväkkä idea. Romaani on jännittävä kertomus avioeroperheen yhdistämisestä." (Vesa Sisättö 13. 12.)

Laura Lähteenmäki: Marenkikeiju. WSOY. "Elävää koululaisen arjen ja unelmien kuvausta siitä, miten päähenkilö itse näkee itsensä ja siitä kohtuuttomasta paineesta, joka kohdistuu nuoriin tyttöihin ja saa monet niin tyytymättömiksi ulkonäköönsä." (Nina Rintala 16. 10.)

Hannamari Ruohonen: Eläinten kaupunki. WSOY. "Vuoden omaperäisin kuvakirja jäi palkintolistojen ulkopuolelle. Värikkäiden, yksityiskohtia ja henkilöitä pursuavien aukeamien tarinat saa jokainen lukija keksiä ihan itse." (Suvi Ahola HS.fi 4. 12.)

Helena Sinervo, Pia Westerholm: Akuvatus ja muita härveleitä. WSOY. "Sinervon runomaailma on aitoa nonsenseä. Jos hän lastenrunoilijana tuleekin Kirsi Kunnaksen viitan alta, tämä on sanottava vain tunnustukseksi." (Satu Koskimies 23. 11.)

Suna Vuori, Katri Kirkkopelto. H niin kuin hirviö. WSOY. "Hämmästyttävällä voimalla hirviöt vaikuttavat myös pienessä kuvakoossa. Ne lähestyvät katsojaa iljettävinä, mutta aina hyvin inhimillisinä." (Ansa Aarnio 4. 10.)

Finn Zetterhokm: Lydian salaisuus. Otava. "Ruotsalainen fantasiatyylinen romaani yhdistää seikkailun elävään, taiteen historiaa valottavaan kerrontaan.

Päähenkilö, 12-vuotias Lydia pääsee taulujen kautta ajassa taaksepäin ja saa opetusta mm. Rembrandtilta." (Nina Rintala 13. 12.)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi