Naisten maassa kaikki on täydellistä

Feministinen utopiaklassikko saatiin vihdoin suomeksi

C harlotte Perkins Gilman (1860-1935) oli amerikkalaisen feminismin uranuurtajia. Hän vaikutti aktiivisesti niin sosiologina, kirjailijana, ajattelijana kuin filosofis-yhteiskunnallisena teoreetikkonakin.

Gilmanin 1915 ilmestynyt Herland on feministisen utopiakirjallisuuden klassikko. Lähes sadan vuoden aikaerosta huolimatta se on yhä monella tavalla ajankohtainen. Herland lähtee liikkeelle kuin seikkailuromaani. Kolme kaverusta osallistuu Amazonin viidakkoon suuntautuvalle tutkimusmatkalle. Siellä he kuulevat tuntemattomasta maasta, jossa asuu pelkkiä naisia.

Reippaat nuorukaiset päättävät tietenkin etsiä moisen ihmeen alkuasukkaiden varoituksista huolimatta. Eihän tyttösistä voi olla vaaraa raavaille miehille.

Oman yhteisönsätuotteina kolmikolla on vahvat ennakkokäsitykset siitä, millainen naisten yhteiskunta saattaisi olla: riitaisa, kehittymätön takapajula. Onhan sanomattakin selvää, ettei sivistystä voi syntyä ilman miehisiä hyveitä, kuten kilpailuviettiä ja omistamisen tarvetta.

Sitä suurempi on miesten hämmästys, kun he kohtaavat onnesta heläjävän korkeakulttuurin, joka on jalostanut ympäristönsä yltäkylläistä hyvinvointia jakavaksi puutarhaksi. Naisten maassa, Herlandissa, ei tunneta tauteja tai sotia ja kaikki ponnistelevat yhteisön ja erityisesti lasten edun eteen.

Äitiys on kohotettu jumalalliseen asemaan. Neitseellisesti lisääntyvät naiset eivät kaipaa muinaisajoilta periytyviä antiikkisia uskontoja, jotka uhkailevat syntisiä tulikivenkatkuisilla rangaistuksilla ja lupailevat kuolemanjälkeistä onnelaa. Harmonia on jo täällä, tässä ja nyt, ilman pelkoa tai pakottamista.

Romaani esittelee laajalti Herlandin etuja ja historiaa sekä elämänfilosofioita, joille tämä utopia rakentuu. Välillä kertoja äityy turhankin laveasanaiseen ylistykseen, kun aivan kaikki on kerta toisensa jälkeen "erinomaista, täydellistä ja järkevää".

Eloa onnelan kuvaukseen tuo mieskolmikko, jolla on vaikeuksia suhtautua naisten maailmaan.

Romanttinen Jeff palvoo kritiikittömästi herlandilaisia ja heidän yhteisöllisyyttään. Maskuliininen Terry taas kokee naisvallan uhkana maailman luonnolliselle järjestykselle ja omalle miehisyydelleen.

Kertojahahmo asettuu välimaastoon. Hän ihailee naisten yhteiskunnan huimia saavutuksia mutta näkee myös sen rakenteelliset ongelmat.

Kantaaottavimmillaan romaani on herlandilaisten udellessa vierailta heidän kotimaansa oloista. Tasa-arvoiseen yhteiskuntaan tutustuttuaan miehet joutuvat häpeäkseen myöntämään, että heidän sivistyksen kruununa pitämänsä Yhdysvallat on monessa suhteessa Herlandia jäljessä.

Kirjailija ei tyydy kritisoimaan vain sovinistisia ajattelumalleja ja naisten asemaa, vaan laajentaa sivalluksensa myös varallisuuden epätasaiseen jakautumiseen, lemmikki- ja tuotantoeläinten kohteluun, lasten koulutukseen sekä patriotismiin.

Ulkopuolisen silmin katsottuna länsimaiset itsestäänselvyydet paljastuvat ontoiksi houreiksi, joille ei ihanneyhteisöissä ole sijaa.

Herland on kiehtova yhteiskunnallinen ajatuskokeilu, jolla on paljon annettavaa nykypäivänkin lukijalle. Vuosien mittaan yksityiskohdat ovat voineet muuttua, mutta pohjimmiltaan ongelmat ovat yhä samoja.

Satiirisella otteella kirjoitettu teksti tuntuu Ville-Juhani Sutisen suomennoksena tuoreelta muutoin kuin romanssien ja sanontojen osalta. Kirjoitusajankohdalle tyypillisiä kompia ja anekdootteja selventävät kääntäjän alaviitteet, joiden kohteet on tosin valittu hieman satunnaisesti.

Esipuheessaan Sutinen käy romaanin sisältöä läpi niin analyyttisesti ja yksityiskohtaisesti, että teksti sopisi pikemminkin jälkisanoiksi.

Kirjaan on liitetty myös intialaisen feministiaktivisti Begum Rokeya Sakhawat Hossainin (1880-1932) kuuluisa novelli Sulttaanittaren uni (1905). Se resonoi hienosti Herlandin teemojen kanssa kuvaamalla Neitomaata, jossa miehet pidetään lukkojen takana ja naiset vastaavat niin ympäristöystävällisistä tieteistä, teknologioista kuin taiteistakin:

"Miehet ovat löyhämoraalista joukkoa, emmekä siksi halua toimia heidän kanssaan."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi