Nautinnollista snobismia

 Uuden teekirjan kärkevin väite löytyy jo ensilehdiltä. Pariisi on Euroopan teepääkaupunki, ei Lontoo tai Dublin, MTV3:n Pariisin-kirjeenvaihtaja Helena Petäistö kirjoittaa.

Tylyä briteille, joille tee ei ole pelkkä juoma vaan elämäntapa, mutta Petäistö vakuuttelee hyvin.

Vaikka Eurooppaa on parisataa vuotta dominoinut brittiläinen tapa juoda mustaa pussiteetä maitoon hukutettuna, ranskalaisten kiinnostus teelaatuihin on paljon brittiläisiä perusteellisempaa.

Pariisin ylivaltaa ei murenna sekään, että teekulttuuri on siellä verrattain nuori. Maailman parhaat - ja kalleimmat - teelaadut ostetaan Ranskaan ja Japaniin. Ranskalaiset ryystävät niitä lukuisissa teehuoneissaan, ehkä jopa maailman parhaissa, Petäistö arvioi.

Onneksi ei ole käynyt niin, että Pariisi kirjoittajan kotikaupunkina olisi varastanut kirjassa suurimman huomion. Teen suurmaa Britannia saa Ranskaa enemmän tilaa, mikä sille pitkän teehistoriansa puolesta varmasti kuuluukin.

Ikivanha mutta mitättömäksi teemaaksi kutistunut Portugali sen sijaan sivuutetaan paljon nopeammin.

Eläväisesti Petäistö kuvailee teekokemuksiaan ja teen historiaa eri puolilla maailmaa, myös Suomessa.

Maaesittelyiden perässä seuraavat arviot kunkin paikan parhaista teehuoneista ja -puodeista. Nämä palvelevat matkailijaa, liuta ruokaohjeita teetarjottavista kotikokkia.

Kirja on mitä suurinta teesnobismia, mutta entäs sitten. Siitä nauttii yhtä paljon kuin varmasti Petäistökin kandisokerilla maustetusta Marco Polo -sekoituksestaan ranskalaisessa teehuoneessa, jossa pellavapukuiset miestarjoilijat häntä passaavat.

Sisältönsä puolesta kirjan olisi voinut nimetä vaikka Maailman teehistoriaksi. Se kantaisi suurellisen nimen pystypäin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ruoka@sanoma.fi