Olemisen sietämätön leveys

Ennen haettiin Karjalan kunnailta, Tytti Heikkinen tekee sen netistä

Runoyhdistys Nihil Interitin ja Kirja kerrallaan -kustantamon poEsia-sarja pamauttaa taas puheenpartta. Seuraa ihastuksen huokaisu: kuinka laajalle luotaavaa! Tytti Heikkisen (s. 1969) Täytetyn eläimen lämpö ansaitsi viime vuonna ehdokkuuden Helsingin Sanomain esikoiskirjakilvassa. Toisenkin kokoelman sanat mahtuvat mukavasti suuhun. "Esileikin tehtävä on varmistaa ettei / kukaan häivy omille teilleen. Siksi pidän kosketuksestasi, se on / kuin kokoaisin itseäni uudelleen."

Heikkinen harjoittaa hakukonerunoutta. Ei siinä mitään marginaalista ole, onhan säkeiden perässä patikoitu Karjalan kunnailla iän kaiken. Ja voi sitä kollaasiksikin kutsua, mikäli hahmottaminen on niin helpompaa.

Lauseella sanoen: Heikkinen käyttää verkon valmista sanatulvaa omia tekstipintoja tehdessään.

Internet-ilmaisu näkyy ennen kaikkea kaiken kielen taloudellisuutena. Kyytiä saa kirjain siellä, tavu täällä: "äske Äitikin miesystävä tuli käymää taksil, / joten Kaveripiiri on mullaki kaksinkertastunu!!!" Lyhenteet - lol - ja visuaaliseen ilmiasuun viittaavat merkkikonstruktiot - <3 - ovat samalla asialla.

Rungoltaan Varjot astronauteista on kahden kerroksen kokoelma. Ensimmäisessä matalaa majaansa pitää flarf: kieleltään ja mieleltään häiriintynyt, estetiikkansa puolesta epämukava runouslöydös.

Flarf-asenteisen aineksen Heikkinen on sijoittanut Läski XL -otsakkeen alle. Rajaus ei silti ole tiukkaviivainen: läski saa temmeltää läpi teoksen, osastosta toiseen. Otsikoinnin alla kuvasto on suhteellisen särötön. Hyvän maun rajoja kolisteleva flarf tulee runoissa lihaksi lähinnä pillunpaljaana seksuaalisuutena.

"Ainakin Taolaisten juttujen mukaan niin kuukautiset / on se joka aiheuttaa "sexi tason" laskua. mut Santerin / kanssa Me harrastetaan seksiä just silloin kun Mulla on / kuukautiskipu parhaimmillaan (tai siis pahimmillaan), / koska Santeri sanoo Et Seksi taudit ei tartu kuukautisten / aikana ja tuore veri saa sen ähkiin kiimasena."

Kakkoskerros on osin perinteisempää puheenpartta. Runot muodostuvat typografisesti nyt jopa säe- ja säkeistöjakoisesti. Ne nojaavat ikuiseen aihelma-aittaan: toisen kosketuksen myötä minuus vaikkapa on mahdollista eheyttää.

Kokonaisuus ei silti rakennu raja-aidoille: kummassakin kerroksessa temaattisesti olennaisinta on ontologinen. Läski XL -puhujat pohtivat minää ja maailmaa siinä missä sofistikoituneemmatkin. "Vittu oon läski vaikka muut on laihoja. / Oon kyl lyhytki, oonko läski vai lyhyt ?", pohtii flarf-puhuja.

Toisesta positiosta ponnistava puolestaan: "Tuleehan minustakin eheä? Oleminen on työlästä."

Varjot astronauteista on kiitollisen laaja-alaista luettavaa. Kahden kerroksen väkeä on vaivatonta löytää.

Näin on aina asettelusta alkaen. Tekstipintojensa takia typografisiksikin kollaaseiksi hahmottuvat runot Väkivaltaa ja häirintää sekä Tapaus Bury Johansson saavat vastanavoikseen vanhanmalliset säkeistölliset runot.

Juuri tätähän runouden tulisikin olla: uutta luovaa, mutta vanhan muistavaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi