Ostaisitko sinä kelluvan filosofin neuvoja?

Leena Krohn sukeltelee syvissä, mutta tutuissa vesissä

L eena Krohnin Valeikkunan päähenkilö kutsuu itseään kelluvaksi filosofiksi, vaikka opinnot ovat jääneetkin kesken. Hän on rakennuttanut asuntoonsa suuren kellunta-ammeen, jossa hän pitää vastaanottoaan. Lämmin suolavesi tuudittaa filosofin unensekaiseen horteeseen, jossa on hyvä pohtia niin pinnallisia kuin syvällisiä kysymyksiä.

Eletään aikaa jossain epämääräisessä tulevaisuudessa, jossa ihmiskunnan ongelma ei ole enää liikakansoitus vaan väestön kutistuminen, siittiöiden ja munasolujen hedelmättömyys.

Vaikka toisaalta maailma on hyvinkin tuttu: nuoret uppoutuvat virtuaalimaailmoihin, ihmisille myydään muutaman minuutin avaruusmatkoja ja yliopistossa käytännöllisen filosofian professori on lumoutunut markiisi de Sadesta.

Kuten Krohnilla aiemminkin, maailma ja henkilöhahmot ovat vain filosofisten allegorioiden ja dialogien välineitä. Kirjan teematkin lienevät tuttuja: toden ja fiktion rajapinta, sielun ja materian suhde, niin mikroskooppisen maailman kuin avaruuden mittasuhteiden pyörryttävyys.

Ja totta kai mukaan mahtuu se pakollinen moraaliltaan vinksahtanut taiteilija, jonka "taideteoksessa" murhataan sattumanvaraisesti valittuja uhreja. Ikään kuin nykytodellisuuden suurimmat uhat löytyisivät taidemaailmasta...

Viihdyttäviä Krohnin viljelemät paradoksit kuitenkin ovat, vaikka eivät enää aivan niin tuoreilta tunnukaan kuin Tainaronin aikoihin.

Myyntimies tulee kauppaamaan valtavaa kirjaa, jossa on kaikkiaan kolmekymmentäkaksi biljoonaa sivua: siihen on kuvattu kelluvan filosofin ja hänen ex-rouvansa kaikki geneettisesti mahdolliset lapset. Mukana on niin hänen todellinen lapsensa kuin kaikki ne "aavelapset", jotka eivät koskaan saaneet onnea ilmestyä maailmaan.

Filosofin tytär Aava on osa Ihmistarhaa, projektia, jossa sadan miljoonan lapsen jokainen sana ja teko, verenkuva, nauru ja uni mitataan ja tallennetaan verkkoon.

Ihmiskunnan hävitessä tämän informaation pohjalta rakennetaan uusi, synteettinen ihmislaji.

Illuusioihin erikoistunut taidemaalari Mimi Marton on vimmoissaan: hänen on löytänyt ateljeestaan väärennöksiä.

Kiusallista asiassa on se, että väärennökset ovat parempia kuin alkuteokset: maalattu tunnistettavalla Martonin tyylillä, mutta taitavammin. Kunnes taiteilijalle valkenee, että väärennökset on maalannut hän itse, unissaan, somnambulistina.

Kelluva filosofi on lopulta tragikoominen hahmo, jonka lihakset surkastuvat lämpimässä vedessä ja jonka asiakkaat harvoin ovat tyytyväisiä saamiinsa vastauksiin.

Unen ja valveen, mahdollisen ja fantastisen rajat alkavat kellunta-ammeen avaruudessa vähitellen hämärtyä, kunnes lopussa häipyvät kokonaan.

Krohnin kieli on tarkkaa ja kaunista, hänen ajatusleikkinsä sopivasti hämmentäviä, mutta silti jossain aivojen takakopassa vaanii tunne, että tyylilaji on kirjailijalla liiankin hyvin hallussa.

OIKAISU

KORJAUS

Kirjan kustantaja on Teos eikä Otava, kuten jutussa maintaan

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi