Pakoon maalle ja omaan tajuntaan

Kiinalaisnobelisti Gao Xingjianin novellit kertovat herkin vedoin kipeistä aiheista

"Muistatko vielä", kysyy keski-ikäinen mies lapsuudenystävältä eräässä Gao Xingjianin novellissa. Mies ja nainen ovat tunteneet lapsesta saakka, ja nainen olisi tahtonut naimisiinkin, Tiet erkanivat, ja nyt mies tilittää mennyttä elämää.

Kysymys kaikuu monen novellin taustalla. Opiskelu, työ ja ennen kaikkea kulttuurivallankumous on tullut ystävien ja sukulaisten väliin. Se heittelee ihmisiä eri puolelle maata, vie erään miehen teloituskomppaniankin eteen, toiset uudelleenkoulutusleirille.

Vuoden 2000 Nobel-kirjailija Gao kirjoittaa kuvaa rankkoja aikoja, mutta tekee sen hienovaraisesti, usein jopa vaivihkaisesti. Vaarin onkivapa -kokoelman novellit on kirjoitettu 1980-luvun alkupuolella, kun kulttuurivallankumous oli jo ohi ja mennyttä saattoi käsitellä vapaammin.

1980-luvun lopussa Gao kuitenkin joutui muutamaan Ranskaan, missä julkaisi romaanit Vapaan miehen raamattu ja Sielun vuori. Niissä hän ammensi omasta elämästään, ja Vaarin onkivapakin heijastaa usein samoja kokemuksia. Novelleissa esiintyy miehiä, jotka joutuvat maaseudulle uudelleenkoulutukseen tai jotka pakenevat sinne vallankumouspartioiden mielivallan tieltä.

Kirjan jälkisanoissa Gao kertoo, ettei novellien tarkoitus ole vangita lukijan mielenkiintoa perinteiseen tapaan, eivätkä ne esitä todellisia tai kuvitteellisia henkilöitä vaan pikemmin tunnetiloja erilaisista näkökulmista.

Onneksi Gaon väitteet eivät pidä täysin pakkansa. Novellit vangitsevat, kertovat usein tarinankin ja usein niiden henkilöt tuntuvat todellisilta.

Gao yhdistää kiinalaista ja länsimaista perinnettä. Kiinalaista on kirjoituksen avaruus, verkkainen rytmi joka ei keskity tarinankertomiseen. Länsimaista on aikatasojen vaihtelu, vieraantuneisuuden kuvaukset ja halu porautua syvälle tajuntaan.

Tosin Gao itse on painottanut, ettei hän ole tehnyt eroa näiden vaikutteiden välillä. Ja hän tuntuu sittenkin olevan lähempänä vaikkapa Tšehovin hidasta psyykeen luotaamista kuin Beckettiä, jonka näytelmiin hän tutustui jo nuorena ja jonka absurdismista näkyy ajoittaisia vaikutteita.

Vahvana säikeenä halki koko kirjan kulkevat kulttuurivallankumouksen aiheuttamat traumaattiset kokemukset. Mutta keskeisin teema on kuitenkin muisti ja muistaminen, ja siksi Gao saa parhaimpiin novelleihinsa moniulotteisen näkökulman.

Kun muuan kertoja muistelee äitiään, hän katuu syvästi sitä, että suhtautui tähän välinpitämättömästi ja paistatteli vain omassa vaatimattomassa menestyksessään. Sitten kulttuurivallankumouksen aikana hän poltti varmuuden vuoksi ainoan valokuvansa äidistä.

Gao loihtii elävästi konkreettisen maiseman parhaaseen kiinalaiseen tyyliin. Aikatasot ulottuvat lapsuudesta kertomisen hetkeen. Niminovellissa kertojan valtaa nostalgia, ja hän päättää ostaa vaarilleen uuden onkivavan, mutta ei ole löytää lapsuudenkotiaan uusien betonitalojen seasta. Aikojen muutos kirvoittaa absurdin puhevirran, joka kuitenkin kertoo kaipuusta lapsuuteen ja muistojen pettävyydestä.

Lapsuus on muutenkin kaukainen, ihanteellinen aika, jolloin kumouksen kuristusote ei vielä tuntunut. Muita pakopaikkoja novelleissa ovat maaseutu ja oma tajunta. Eräässä novellissa päähenkilö pakeni mahdollisimman kauan poliittisista kuohuista, mietiskelemään ja lukemaan: "Tänne syrjäseudulle, jossa sinulla ei ollut sukulaisia eikä ystäviä, olit tullut pakoon edestakaisin vellovaa luokkataistelua, puhdistuksia ja kampanjoita, pakoon tuota mielipuolista maailmaa jossa jokainen syytti vuoronperään toista."

Rankkojen aikakausien vastapainoksi Gao poimii tapahtumia arkielämästä ja kaupungin kaduilta. Hän kirjoittaa eläytyvän novellin naisesta, joka kokee nöyryytyksen, kun ei löydä bussissa lippuaan ja joka tajuaa että hänestä puhutaan työpaikalla selän takana huolitellun ulkoasun takia.

Osa novelleista tuntuu kirjailijan kotitehtäviltä, mutta kokonaisuutena kokoelma on hyvä johdatus Gao Xingjianin tuotantoon, osin jopa parempikin kuin laajat romaanit.

KORJAUS

suomentajan nimi jutussa väärin oikea nimi Riina Vuokko

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi