Pakottavan rakkauden pauloissa

Nick Hornbyn romaani torjuu käsityksen, että jalkapallofanit ovat kaljaa kittaavia, sivistymättömiä ja väkivaltaisia miehiä

'Rakastuin jalkapalloon samoin kuin myöhemmin naisiin: yhtäkkiä, selittämättömästi ja arvostelukyvyttömästi, tulematta lainkaan ajatelleeksi millaista tuskaa tai raastavia tunteita se voisi tuottaa", Nick Hornby kirjoittaa esikoisteoksensa Fever Pitchin ensimmäisillä riveillä.

Useimmat miehet varmaan ymmärtävät, miten vakavasta asiasta on kysymys. Hornbyn tapaus on kuitenkin tavallista pahempi.

Hän rakastui pikkupoikana lontoolaisseura Arsenaliin, joka pelasi vuosikymmenien ajan tylsää potkupalloa: ei herkuteltu maaleilla saati mestaruuksilla.

Halutessaan Hornby voisi syyttää isäänsä Arsenalin katsomossa kokemistaan kärsimyksistä. Avioeron jälkeen isä ryhtyi viettämään lauantaipäiviä Nickin kanssa, mutta yleensä kohtaamiset olivat kiusallisen hiljaisia. Lopulta isä päätti pelastautua tilanteesta viemällä poikansa Arsenalin otteluun.

Oli 14. syyskuuta vuonna 1968, ja seurasta tuli yhdeksänvuotiaan Nick Hornbyn elämän keskipiste.

Ensimmäisestä

vierailustaan Arsenalin kotistadionille Highburylle Hornby muistaa vain ottelun ainoan maalin - Arsenal voitti Stoken 1-0 - ja sen, että useimmat katsojat vaikuttivat ahdistuneilta ja kiukkuisilta.

Nykyään nämä tunteet ovat Hornbylle liiankin tuttuja. Hän ei osaa nauttia Arsenalin otteluista, sillä kunnon kannattajan tavoin hän pelkää koko ajan, että oma joukkue häviää vielä viime minuutilla jonkin käsittämättömän tunaroinnin takia.

Hornby ryhtyi purkamaan traumaattisia kokemuksiaan kirjaksi 1980-luvun lopussa, ja Fever Pitch ilmestyi Britanniassa vuonna 1992. Yllättäen siitä tuli menestysteos, joka pysyi vuosia myyntitilastojen kärkisijoilla. Kirjan pohjalta tehtiin myös elokuva, jossa jalkapallohullua opettajaa esitti Colin Firth.

Nyt vihdoin kirja on ilmestynyt myös suomeksi. Hornankattilan on suomentanut Jukka Jääskeläinen, joka suomensi myös Hornbyn viimeisimmän romaanin Poika ( About a Boy ).

Hornbylla itsellään

on oiva selitys esikoisromaaninsa jatkuvaan suosioon. "Ensin siitä innostuivat Arsenalin kannattajat, ja sen jälkeen tulivat muut jalkapallofanit. Vasta sitten heräsivät ne, jotka pitivät hyvästä kirjallisuudesta", Hornby kertoi kolme vuotta sitten Nyt-liitteen haastattelussa.

Harva urheilukirja on kerännyt niin paljon suitsutusta kuin Fever Pitch. Britanniassa se jopa muutti perinteistä kuvaa, jonka mukaan jalkapallofanit ovat kaljaa kittaavia, sivistymättömiä ja väkivaltaisia miehiä.

Kun Cambridgessä opiskellut Hornby kirjoitti sympaattisella ja ironisella tavalla suhteestaan jalkapalloseuraan - ja maalien lomassa myös vanhempiinsa ja naisystäviinsä -, moni muu intellektuelli seurasi perässä. Yhtäkkiä Britanniassa ilmestyi kirjakauppoihin lukuisia ns. älykkäitä jalkapallokirjoja, joista harva oli kuitenkaan yhtä onnistunut kuin Fever Pitch .

Hornby povaa

kirjassaan synkkää tulevaisuutta jalkapalloilulle ja ahneille seuroille. Toisin kävi.

Laji on synkän 1980-luvun jälkeen jälleen muodissa. Kaiken huipuksi Arsenalista on tullut yksi maailman parhaista seuroista, jonka paidassa pelaa sellaisia tähtiä kuin Dennis Bergkamp, Marc Overmars ja Thierry Henry.

Eikä Hornbyllakaan liene syytä valittaa. Hän on julkaissut kaksi menestyskirjaa lisää ja asuu kuuloetäisyyden päässä Arsenalin kotistadionista.

Jalkapallosta Hornby kirjoittaa enää harvoin, sillä hän on jo kertonut siitä kaiken haluamansa.

Kari Räisänen

Kirjoittaja on pelannut I:ssä, II:ssa ja III:ssa divisioonassa. Nykyään hän pelaa Zoomissa VI:ssa divisioonassa ja Kiffenin yli 35-vuotiaiden joukkueessa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi