Paloja libanonilaisesta pöydästä

Ainakin alkupaloja on kokeiltava, vaatii viime viikolla ilmestyneen Libanonin makuja -kirjan tekijä Maggie Lindholm, mutta antaa onneksi hieman armoa.

 Ainakin alkupaloja on kokeiltava, vaatii viime viikolla ilmestyneen Libanonin makuja -kirjan tekijä Maggie Lindholm, mutta antaa onneksi hieman armoa. Vaikka libanonilaisen aterian tärkein osa mezzah, alkupalojen lajitelma, sisältää juhlissa jopa viittätoista erilaista ruokaa, arkena Lindholmin mukaan riittää kaksi kolme lajia.

"Työssä käyvänä äitinä tiedän, että silloin ei ole aikaa laittaa monimutkaisia ruokia."

Lindholm työskentelee Helsingissä Yrjönkadulla sijaitsevassa perheyrityksessä, libanonilaisessa Farouge-ravintolassa.

Silti hänen kirjansa teemana on nimenomaan helpohko, makuja tulvillaan oleva libanonilainen kotiruoka. Se sama, joka lohdutti koti-ikävästä kärsineitä siskoksia, Maggieta ja Viviania, Suomeen saapumisen jälkeen, talven ennätyspakkasten aikaan vuonna 1987.

"Alku oli todellinen shokki. Mittarissa oli 35 miinusastetta. Ajattelimme, että olemme tulleet eskimoiden maahan."

Aluksi sisarukset työskentelivät muiden ravintoloissa, mutta vuonna 1995 perustettiin Farouge. Tänä kesänä se sai toisen kerroksen ja parisen viikkoa sitten myös sisaryrityksen, Cafe Rougen, Kamppiin.

Idea kirjasta muhi Lindholmin ajatuksissa vuosia. Makunautintojen lisäksi kirjalla on muitakin tavoitteita.

"Haluan näyttää erilaisen kuvan Libanonista. Monelle suomalaiselle maasta tulee mieleen vain sota."

Toteuttaminen odotti oikeaa yhteistyökumppania. Sellaiseksi osoittautui Marja Lindfors, libanonilaista ruokaa harrastanut kulinaristi ja valokuvaaja. Naiset tekivät töitä aamusta yöhön kymmenen päivän ajan.

"Yhtenä päivänä kuvattiin kaikki salaatit, toisena tehtiin keitot ja niin edelleen."

Sanaharkaltakaan ei kirjan teossa täysin vältytty.

"Kello soi viideltä. Laitoin musiikin soimaan ja sanoin Marjalle, että nyt lähdetään tukkuun. 'Oletko hullu?' kuului vastaus", temperamenttinen Lindholm nauraa.

Mukana lähes sadan ohjeen joukossa ovat itseoikeutetusti "salaattien kuningatar", tabbouleh, kuten myös kikhernetahna hummus.

Sukkulamaiset paistetut kiibehpullat kannattanee vastaisuudessakin syödä Farougessa, sillä niiden tekeminen vaatii Maggie Lindholmin mukaan harjaantunutta kädentaitoa.

"Kiibehpullat merkitsevät libanonilaisille samaa kuin karjalanpiirakat suomalaisille. Joka osaa tehdä ne hyvin, on todellinen taituri."

Kirjan tummasävyisissä kuvissa annokset näytetään niin läheltä, että niistä saa valmistukseenkin lisävinkkejä. Näin kävi kokeilemani halloumilla täytetyn kananrinnan kanssa: viiltoja ei tehdäkään lihan pintaan vaan kolo suolaiselle juustolle on saatava aikaiseksi kananrinnan sisään. Maukkaita ja mehukkaita olivat.

Kuvasuunnittelun lähtökohtana oli tunnelma libanonilaiselta terassilta, jossa aurinko pilkahtelee puiden varjosta leikkien värikkäiden annosten pinnalla.

Lopputuloksesta ei arvaa, että kuvat tehtiin vuosisadan sadekesänä Herttoniemen rannassa. Hetkittäin pilvien välistä näkynyttä auringon valoa säädeltiin suuren kukan, verenpisaran avulla.

Helsingin Sanomat | hs.ruoka@sanoma.fi