Paluu lähiöön, Turkuun

Paluu lähiöön on osa kolmikymppisten sulkupolven kaipuuta juurilleen turkulaisen

Riku

Korhosen esikoisromaanissa

Kahden ja yhden yön ta

rinoita, joka voitti Helsingin Sanomien esikoisteospalkinnon.

Noin kolmikymppisen

Marko Kitin ensimmäisessä romaanissa

Viidakko nuori perheenisä palaa lähiöjuurilleen Turkuun.

Hän selvittää kasvuikänsä synkkiä tapahtumia. Silloin juoppo isä putosi parvekkeelta, äidillä oli rakastaja, pikkuveli sortui huumeisiin ja paras ystävä paloi autoonsa. Sitä paitsi pikkusisko katosi jonnekin.

Kuka on syyllinen? Sitä selvitettäessä

Viidakko etenee takautumin. Marko Kitti saa lauseensa toimimaan yhtä aikaa kahdella aikatasolla, ja romaanin minä-kertoja Markku Kärki puhuu "stereokatseesta" syventyessään menneisyyteen.

Lapsuutensa perhehelvetin näyttämöllä Kärki miettii, että tuo "nurkkahuoneisto" tulvii muistoja, jotka ovat parhaillaan muuttumassa uusiksi muistoiksi.

Stereokatseen kohteena on erityisesti kauhu-äiti Rebekka, mutta toisaalta Markku Kärki itse.

Hän etsii syyllistä lähiöstä ja löytää hänet liian läheltä.

Kitti on aikaisemmin kirjoittanut lupaavan novellikokoelman

Kottarainen. Myös Viidakko on lupaava, mutta romaanin rakennetta ja juonta kehitellessään Kitti päätyy asetelmallisuuteen. Hän järjestää melodramaattisia huipennuksia, mutta jättää henkilökuvat ohuiksi.

Kolkosta lähiöstä etsitään

Viidakossa rakkautta. Sitä löytyy vähän, syyllisyyttä paljon.

Vesa Karonen

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi