Pari piirua Proustin suuntaan

Olenkohan koskaan nähnyt puhuttelevampia, oivaltavampia ja intensiivisempiä pokkarinkansia? Säädyllisessä murhenäytelmässä sininen teekuppi simpukkakuvioisen hopealusikan kera, lautasliinalla kuollut ampiainen. Kadotetussa puutarhassa loppukesän hedelmiä ja loppuunpalanut, vielä savuava kynttilä. Molemmat kannet ovat Sanna Sorsan. Ne välittävät Helvi Hämäläisen romaanien tyylitellyn tunnelman ja samalla pehmentävät niiden kovaa ja vaativaa artistisuutta, pari piirua Proustin suuntaan.

Edellisen osan laventelinsiniseen vivahtava yleisväri voi tuoda mieleen tohtorinrouva Elisabetin silmäluomet, "aivan kuin emaljia tai sinisellä värillä sivellyt". Jatko-osan malvanväri ei niinkään viittaa hänen onnettomassa avioliitossa riutuvan kälynsä syklaaminpunaiseen kynsilakkaan kuin ylikypsyyteen, kauneuden ja kukoistuksen kuihtumiseen, menetyksiin.

Niitä onkin tulossa. Kadotettu puutarha ei ole mikä tahansa jatko-osa. Se kuvaa nytkin edellisen romaanin henkilöiden maailmaa, mutta sen murhenäytelmät eivät enää ole säädyllisiä, pikkusieviä ja hallittavia.

Kolmekymmenluvun turvallinen idylli on törmännyt sotavuosiin, ja ihmissuhteiden tietty viattomuus muuttunut irvokkaaksi ja rivoksi. Säädyllisen murhenäytelmän peruskuvio kertoo kuivan humanistitiedemiehen ihastumisesta nuoreen palvelustyttöön, tämän raskaudesta ja kuolemasta - kaikki tohtoriperheen kannalta kuitenkin ikäänkuin nuottien mukaan, vain hieman kuvioissa sotkeentuen.

Siihen verrattuna Kadotetun puutarhan alkupuolen perheskandaali on niin likainen ja säädytön, että perheen perusta horjuu: vanhin poika tulee rintamalta huvilalle ja tuo mukanaan prostituoidun muka vaimonaan. Olavi Paavolaisen näköinen hienostunut ja itsekeskeinen Artur kokee myös muodonmuutoksen. Narsistista tulee natsi, joka kaipaa nuorta lihaa - synnyttäjäksi.

Kadotus kohtaa myös puutarhoja, jotka ihminen on luonut elämänsä puitteiksi ja kuvaksi. Arturin kotipuutarha Kannaksella tuhoutuu tykkitulessa, rauhan tulo puolestaan riistää tohtoriperheen idyllin Porkkalassa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi