Pasifismin historiaan mahtuu myös aseistautumista

Uusi pamfletti ei vastaa tuoreisiin kysymyksiin

Pamfletti Rauhaa, peace! sisältää kokoelman kirjoituksia sodasta, aseistakieltäytymisestä, ihmisoikeuksista ja kansalaistottelemattomuudesta. Kaikki tekstit ovat enemmän tai vähemmän historiallisia. Vanhin on kooste Buddhan opetuksista yli 2500 vuoden takaa ja tuorein Kurt Vonnegutin puhe vuodelta 1982. Jouko Väänäsen toimittama teos on lyhennetty laitos vuonna 1985 julkaistusta Pasifistinen vakaumus -kirjasta. Uutuuden vahvin opetus on väkivallattomuuden ajatuksen pitkä historia. Buddhalainen ajattelu perustuu väkivallattomuuteen, ja kirja todistaa myös kristittyjen pitäytymistä voimankäytöstä.

Kristittyjen aseistakieltäytyjien kuulustelut vuosilta 295 ja 1679 havahduttavat. Niistä ensimmäinen johti kuolemantuomioon.

Martin Luther Kingin kirje vankilasta vuodelta 1963 kuvaa aikansa ja lähihistoriansa ristiriitoja. Hitlerin Saksassa oli laitonta auttaa juutalaista. 1960-luvun Yhdysvalloissa monet kristityt hyväksyivät rotusorron - tai eivät toimineet sitä vastaan. Afroamerikkalaisten keskuudessa katkeruuden lietsonta lähenteli väkivaltaan yllyttämistä.

Tasa-arvoon King halusi päästä kannustamalla kristittyjä aktiivisesti vastustamaan rotuerottelua - mutta pitäytymään väkivallasta.

Kirjan viesti aseistakieltäytymisestä ei ole yksioikoinen. Mohandas Gandhi hyväksyi Intian aseistautumisen, vaikka oli väkivallattomuuden kannattaja. Tämä Gandhin teksti herättää kysymyksen, olisiko hän asettanut oikeutetun voimankäytön rajat itsepuolustukseen sekä henkilökohtaisesti että kansallisesti.

Kirja ei sisällä tuoreita pohdintoja konfliktien ratkaisemisesta. 1900-luvun historia keskitysleireineen ja ydinpommeineen on joukkotuhon sävyttämä.

Kuitenkin kylmän sodan jälkeen on aktiivisesti mietitty keinoja tehostaa konfliktinehkäisyä ja jälkihoitoa. YK:ssa ja EU:ssa on pyritty edistämään inhimillistä turvallisuutta, joka tarkoittaa jokaisen yksilön ihmisoikeuksien nostamista turvallisuuspolitiikan keskiöön.

Balkanin sodan ja Ruandan kansanmurhan jälkeen suojeluvastuun periaatetta on pidetty tärkeänä, jotta siviilit eivät jäisi taistelevien ryhmittymien armoille. Mutta kansainväliset ponnistelut siviilien suojelemiseksi jäävät silti usein muille intresseille alisteisiksi.

Mikä olisi pasifistinen vastaus vaikkapa humanitaarisen intervention oikeutukseen? Tekstien perusteella Mahatma Gandhi ilmeisesti hyväksyisi humanitaarisen intervention eli aseellisen väliintulon siviilien suojelemiseksi, mutta osa kirjoittajista ei.

Vastaukset jäävät lukijan tulkittaviksi. Klassiset tekstit ovat mielenkiintoinen muistutus historian kumpuilevuudesta, mutta sellaisinaan ne harvoin riittävät vastauksiksi uusien aikakausien kysymyksiin.

Kuitenkin pohdinta erilaisen voimankäytön oikeutuksesta on nykyisin vähintään yhtä ajankohtaista kuin Buddhan pohtiessa asiaa.

Kirjoittaja tekee kriisinhallinnasta väitöskirjaa Maanpuolustuskorkeakoulun koulutustaidon laitokselle. Hän toimi vihreiden kansanedustajana vuosina 1991-2007.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi