Pelottavan vankkumatonta rutiiniuskoa

 Tartuin innokkaasti Tuulia Matilaisen lastenhoito-oppaaseen, joka korostaa rutiinien ja aikataulujen tärkeyttä, sillä luotanhan itsekin niihin. Etenkin lapsen nukkumaanmenoajan suhteen huomaan välillä olevani turhankin tarkka.

Jo alussa huomasin kuitenkin olevani kevytsarjalainen verrattuna kirjoittajaan, joka on kasvattanut kolme lastaan kello kaulassa.

Usko rutiinien autuaaksitekevyyteen alkoi matkan varrella jopa pelottaa.

En toivoisi, että huonosti öitään nukkuvan pienen koliikkivauvan kanssa tuskaileva tuore äiti löytäisi oljenkorrekseen tätä opasta. Se on kirjoitettu samalla tyylillä kuin monet vauva- ja perhelehdet: reippaalla otteella ja oikealla asenteella arki sujuu ja vauva toimii niin kuin oppikirjassa.

"Unirytmi tasoittuu yllättävän helposti, kun vauva laitetaan nukkumaan säännöllisesti." Esimerkiksi.

Mitä mahtaisikaan ajatella sairastelevan yöheräilijän vanhempi siitä, että kirjassa kahdessa kohtaa kerrotaan ikään kuin faktana, että jotkut vauvat jättävät yösyömiset ja -heräilyt jo ristiäistensä aikaan, mutta toiset heräilevät vielä puolivuotiainakin (kursivointi toimituksen).

Rutiinit epäilemättä helpottavat perheen arkea, ja ne ovat luultavasti sitä tärkeämpiä, mitä useampi lapsi perheessä on. Ja Matilaisen mukaan rutiineista voi toki joskus harvoin poiketakin.

Yhdessä asiassa hän on kuitenkin ihmeen ehdoton: lasta ei auteta nukkumaan mitenkään, lapsella on oikeus nukahtaa ilman silittelyä tai laulelua. Lasta ei liioin nukuteta viereen tai syliin.

"Vauvan on kuitenkin itse opittava tekemään unta. Muuten hän tarvitsee vanhemman apua myös jatkossa."

Monet neuvoista ovat tuttuja neuvoloista. Kuten että lapsen ei saa antaa nukkua parisängyssä vanhempien vieressä. Itsekkäänä aikanamme neuvoa tyrkytetään joka suunnalta. Milloinkaan ei kuitenkaan selitetä, miksi vanhemmilla on oikeus toistensa läheisyyteen, mutta pimeätä tai mörköjä pelkäävältä pieneltä lapselta se kielletään.

Matilainen kertoo haastattelussa, että kaikkien hänen kolmen lapsensa tapauksessa säännöllinen rytmi on taannut hyvin nukkuvat lapset.

Sitä toivoisi tietysti kaikille. Kaikki lapset tai isommatkaan ihmiset vain eivät toimi nappia painamalla.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi