Pienet vievät sarjakuvaa

Suomalainen sarjakuva kehittyy pienkustanteissa

 Suomalaisessa sarjakuvassa jännittävimmät asiat tapahtuvat usein pienkustanteissa. Viime aikoina Marko Turunen ja Tommi Musturi ovat julkaisseet omaperäiset albuminsa, ja Hans Nissen toimittanut uuden Ubu-antologian. Kaupalliset kustantajat eivät julkaise juuri mitään yhtä vänkää.

Marko Turusen Kuolema kulkee kintereillä on ilmestynyt jo myös Ranskassa. Sen päähenkilöt R-Rautanainen ja Muukalainen näyttävät supersankareilta, mutta seikkailevat erittäin arkisesti. Haasteena on muun muassa jukurttipurkin kansi, joka aukeaa osina.

Hillitty mutta hersyvä huumori kasvaa ristiriidoista. Tapahtumat ovat niin minimalistisia, että useimmat jättäisivät ne päiväkirjastaankin liian arkisina. Turunen kirjaa ne kuitenkin tarkoilla ja realistisilla piirroksilla. Tyyli sopisi viihdesarjakuviin, joista hahmojen ulkoasukin on lainattu. Lopussa draama kasvaa koulukaverin kuoleman käsittelyssä.

Historiansa laadukkainta kehitysvaihetta elävän amerikkalaisen sarjakuvan suomentaminen on jäänyt retuperälle. Esimerkiksi ensimmäisen vilahduksen Chris Waren tuotannosta tarjoaa meillä pienkustanne Ubu.

Chicagolainen Chris Ware on arvostetuin siinä kourallisessa taiteilijoita, jotka ovat viime vuosina Yhdysvalloissa murtaneet taidesarjakuvan pienen harrastajapiirin jutusta valtamedian huomion kohteeksi. Waren pääteos Jimmy Corrigan - or the Smartest Kid on Earth palkittiin muun muassa brittiläisen Guardian-lehden arvostetulla kirjallisuuspalkinnolla 2001. Ubun viisi sivua eivät paikkaa kokonaisen kirjan puutetta, mutta antavat aavistuksen Waren vaivihkaisesta huumorista. Pari sivua Rocket Samia edustavat Waren hienovaraista tunnelmointia. Kolme sivua G.I.Jimiä taas näyttävät Waren pirullisimmillaan. Vitsisarjassa hän ilkeilee keräilijänörteille.

Edellisestä Nissenin toimittamasta Ubusta on kulunut noin seitsemän vuotta. Pakkaus on pieni, mutta kauniisti toimitettu. Kotimaisista eniten tilaa saa uudehko ja omaperäinen lupaus Aapo Rapi. Vanhoista mestareista mukana on muun muassa Matti Hagelberg, jonka Oikea Tarzan sopii tunnelmaltaan hyvin samaan albumiin Waren kanssa.

Waren kanssa samaan koulukuntaan sopii myös Tommi Musturi. Hän on julkaissut albuminsa The First Book of Hope englanniksi. Vilkkaan kansainvälisen verkottumisen aikana suomalainen pienkustanne saattaakin löytää maailmalta melkein yhtä monta lukijaa kuin kotoa.

Musturi kuvaa viiksekästä miekkosta, joka pohdiskelee ikääntymistä ja kuolevaisuutta suomalaisessa järvimaisemassa, kenties kesämökillä. Juttu koostuu tuokiokuvista muun muassa lintupönttöä rakennellessa tai kalastellessa. Komeasti kahdella värillä tehty albumi on esineenäkin kaunis. Jimmy Corriganissa on samanlaisia hiljaisia hetkiä, joissa pinnan alla haudotaan syntyjä syviä. Huoliteltu sommittelu, rytmitys ja piirrostyyli ovat myös läheistä sukua Warelle. Musturi on ottanut työvälineet omikseen. Hän tekee niillä selvästi tunnistettavaa suomalaista tunnelmaa.

Joku, ehkä vaimo, huutele miekkoselle ruutujen ulkopuolelta, mutta kuvissa hän saa olla yksin. Siinäpä taitaa olla kaistale suomalaisen miehen sielunmaisemaa syvimmillään.

Turusen ja Musturin sarjakuvat näyttävät aivan erilaisilta, mutta niitä yhdistää visuaalinen runsaus, jolla kuvataan minimalistisia tapahtumia. Onkohan suomalainen sarjakuva menossa omanlaiseensa Alastalon saliin?

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi