Pihapiirissä kadehditaan naapurin laaturoskia

Anja Erämäjan proosarunojen idea on yksinkertainen: se antaa äänen kerrostalon asukkaille.

Runouteen kaivataan tavan takaa lisää hauskuutta. Anja Erämaja vastasi huutoon esikoisellaan Laulajan paperit muutama vuosi sitten.

Ja jälleen pomppivat napakat lauseet puolelta toiselle, seinästä kotisohvan kautta maljakkoon. Mutta missä määrin nämä vajaan sivun proosatekstit ovat runoja?

Nykyään runon hauraita rajoja koetellaan ja ylitellään vähän sieltä sun täältä, joten voi vain sopia siitä, että Erämajan uutukaisessakin Kuuluuko tämä teille on riittävä määrä kunnollisen runouden tuntomerkkejä.

Niihin voi lukea ainakin selittelemättömän tyylin, nopeat käänteet ja tiiviin ilmaisun.

Kirjan idea on nerokkaan yksinkertainen.

Otetaan kerrostalorappu ja annetaan ääni muutamalle asukkaalle. Siinä missä yksi haltioituu nykyelämän perusmukavuuksista, toinen kadehtii naapurin laaturoskia, kolmas kyräilee nyreästi seinän takana kuuluvaa metakkaa.

Puheen äänensävy ei ole kuitenkaan arkinen kuin osittain. Vaikka puhujat vaihtuvat, tekniikka on sama: tehdään puheesta katkonaista, usein hervotonta, kuitenkin selkeää.

Otetaan mukaan mitättömiä yksityiskohtia ja alhaisia mielleyhtymiä.

Tyyli on kursailematon, joskus naivistinenkin roolirunon monologi.

Puhetta purkautuu satunnaisista paikoista siihen tyyliin, jonka lähin esikuva on Sirkka Turkka:

"Luodilla on suunta ja päämäärä. Raskaana laskin päiviä, olin ase joka tähtäsi synnytykseen. Luodit lensivät Kanadaan ja Ruotsiin. Tytär soitti Göteborgista, en kertonut taudista mitään.

Australiassa tapasin miehen, jonka iho imi metallia, jonka rinnassa pysyivät meisselit ja vasarat kuin rautakaupan hyllyssä, silitysrauta."

Silloin tällöin moinen ajatuksen juoksutus avartuu omaa elämää ja kerrostaloyhteisöä laajemmalle. Mainitaan evoluutio ja atsteekkien uhrimenot ja kuvia elämän vääjäämättömästä etenemisestä.

Ajatus laukkaa takapihaa kauemmas: "Olen melko rauhallinen ottaen huomioon, että maailma on lavea, maapallo näkyy kauas, asteroidit ovat juoppoja metsästäjiä, osuvat helpommin hirveen kuin jänikseen, lehdessä luki että valtameret kiehuvat minuutissa pois."

Näin puhelee pian syntyvälle tyttärentyttärelle töppöstä kutova nainen. Erämaja ei siis aina jää kiinni pelkään arkiseen ympäristöön.

Kokoelmasta jää kuitenkin sellainen maku, että jokusta tekstiä olisi voinut laventaa enemmänkin ja lähteä rohkeamminkin pihapiirin tuolle puolen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi