Piirityksen aikaan laulajat nääntyivät

Andreï Makinen romaanissa kuunnellaan neuvostoveteraanin tarinaa.

Kun lukee Andreï Makinen romaaneja, pitää yrittää unohtaa Ranskalainen testamentti. Siis se Makinen läpimurtoteos, jossa oli lumoavasti läsnä Venäjä, etenkin sen syrjäseudut, ja totta kai Ranska.

Ranskassa Makine on asunut jo pitkään, mutta Venäjä tuntuu yhä olevan hänelle rakkaampi aihe. Tai oikeammin Neuvostoliitto, sillä sieltähän Makine aikoinaan lähti pakolaisena Ranskaan. Ranskalaisen testamentin jälkeen Makinen ura on edennyt epätasaisesti. Se näkyy myös hänen uusimmassa romaanissaan Tuntemattoman miehen elämä. Kirja on omalla tavallaan vaikuttava, mutta ei mikään mestariteos.

Makinen uutuus kannattaa kuitenkin lukea, sen verran vahvoja kuvauksia saksalaisten piirittämän Leningradin elämästä se sisältää. Suomessa Paavo Rintala kirjoitti aiheesta jo muutama vuosikymmen sitten dokumenttiromaanin Leningradin kohtalonsinfonia. Makinen kuvaus on tiiviimpi mutta yhtä vaikuttava.

Hän esimerkiksi piirtää esiin teatterin, jossa nääntyneet laulajat esittävät oopperaa katsojille. Nämä kumartavat vähän kiitokseksi, kun eivät jaksa taputtaa.

Kaikki ei ole yhtä vakuuttavaa. Kehyskertomuksen mitenkuten kitkuttava kirjailija Šutov on melko valju hahmo. Mitä ilmeisimmin Makine on pyrkinyt parodiaan, mutta jää vähän puolitiehen. Šutov tuskailee oman ilmaisunsa kliseisyyttä ja haikailee kunnon tunteiden perään.

Nuori tyttöystävä tekee lähtöä, joten Šutov matkaa Pietariin etsimään nuoruuden rakastettua. Kaupungin 300-vuotisjuhlista irtoaa jokunen herkullinen kohtaus. Tšehovista on romaanin aluksi puhetta, mutta Pietarin kuvaus tuo pikemminkin mieleen Gogolin novellin Nevan valtakatu.

Niin Gogolille kuin Makinelle suurkaupunki näyttäytyy kiehtovana karnevaalina, mutta myös irvokkaana näytelmänä, joka on venäläiselle sielulle vieras.

Šutov käy kuuntelemaan unohdetun veteraanin kertomusta sodan ajalta. Piiritys on piinaava episodi. Sodan jälkeen mies kuitenkin löytää rakastettunsa kanssa rauhan pienistä asioista, luonnonkierrosta.

Makine tuntuu taustalla heristävän sormeaan nykyajalle, joka ei osaa tyytyä niukkuuteen.

Vähäinen idylli tosin rikkoutuu, kun salaisen palvelun miehet pyrähtävät paikalle. Romaani soimaa nykyistä menoa, mutta muistuttaa sentään neuvostoajan käsittämättömästä julmuudesta. Tuntemattoman miehen elämä tekee siten kaksijakoisen vaikutelman. Rakenteessa on selvää keskeneräisyyden tuntua. Lasi on kuitenkin puoliksi täynnä, sen verran pysäyttävä on romaanin onnistunut puolikas.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi