Plataanien siimeksestä kurkkii Flaubert

Tommi Melenderin toinen romaani piruilee mediatulvalle, joka peittää elämän

Omalla tavallaan Tommi Melenderin toinen romaani Ranskalainen ystävä on mieleenpainuva lukukokemus. Se ei asetu suoraan valtavirtaan, vaan ui osin vastavirtaan. Runoilijana uransa aloittanut Melender (s. 1968) on kirjoittanut romaanin, joka on sekä kielellisesti että temaattisesti vahvasti omaäänisensä ja omannäköisensä. Ranskalainen ystävä on pikemminkin eurooppalainen kuin perisuomalainen romaani, mikä ei johdu yksinomaan siitä, että valtaosa sen tapahtumista on sijoitettu Ranskaan - kuvitteelliseen pieneen maalaiskaupunkiin, josta ei ole pitkä matka Le Havren satamakaupunkiin. Ranskalainen ystävä on etäännytetty moraliteetti ystävyydestä, petoksesta, rakkaudesta, rikoksesta ja ajan ilmiöistä, joiden synnyttämä kaikkialle työntyvä visuaalinen sälä ja auditiivinen häly estävät ihmistä kuulemasta ja näkemästä.

Melenderin romaani luotaakin olemassaolon perimmäistä kysymystä siitä, miten ihminen lopulta voi löytää tiensä itseensä ja itsensä luokse.

Kuka ihmistä odottaa tämän tien päässä?

Uuden suunnan etsintä alkaa kuolemasta, romaanin päähenkilön Joel Rannon isoäidin kuolemasta. Näin kuolema toimii uudelleen aktivoituvan elämän sytykkeenä. Ironia näkyy siinä, että muistona isoäiti on päähenkilölle läheisempi kuin oli elävänä.

Teatterikorkeakoulussa opiskellut Joel Ranto on televisiosta ja erilaisista julkkispaneeleista tuttu mediakonsultti, joka päättää isoäidin kuoleman jälkeisissä tunnelmissa irtautua puuduttavista työkuvioista ja perehtyä ranskalaiskirjailija Gustave Flaubertin kirjoihin sekä Rouva Bovaryn kirjoittajan ja George Sandin käymään kirjeenvaihtoon.

Parhaiten uppoutuminen ranskalaiseen sielunmaisemaan käy Ranskassa, jonne hän suuntaa Toyotallaan. Hän on päätynyt vaatimattomaan japanilaiseen autoon, koska uskoo, ettei Audin kaltainen statussymboli sovi inhimillisiä arvoja mainostavalle markkinamiehelle.

Flaubert merkitsee hänelle myös keinoa kääntää kelloa ajassa taaksepäin ja unohtaa levoton, tarkoitukseton pintaväreily, jota myös nykyisyydeksi kutsutaan. Sitä edustaa puhtaimmillaan CNN:n suoltama värikäs uutistapetti.

Elämisen mielen tulisi piillä jossakin syvemmällä. Onko näin, romaani kysyy.

Päähenkilö toteaa luonnollisesti ironisesti, ettei hän ole Ranskassa etsimässä itseään, koska on myynyt mediamarkkinoilla samaa hölynpölyä itsensä löytämisestä.

Häntä ei tarvitse uskoa.

Uneliaassa pikkukaupungissa lähellä Pariisia Joel Ranto ystävystyy huolintaliikkeen omistavaan Marcel Daignaultiin, joka on entinen historian lehtori. Vaimonsa traagisesti menettänyt Marcel on palannut illuusionsa kadottaneena Pariisista takaisin synnyinkaupunkiinsa - ja isänsä firmaan.

Hän etsii lohdutusta ja opastusta puolestaan Flaubertin ikätoverin Charles Bauderlairen runoista. Ranskalaisen ystävän kerronnallinen jännite kohdentuu paikallisten gangstereiden sekä Rannon ja Daignaultin elämänpolkujen kohtaamiseen. Taustalla on laiton naiskauppa. Miten käy tässä pelissä Rannon ja Daignaultin ystävyyden?

Tässä mielessä Ranskalainen ystävä korostaa, että nykyhetkeä ei kuitenkaan pääse pakoon. Idyllisen paikkakunnan näennäinen rauha on vain silmänlumetta. Rauha on ihmisessä itsessään tai sitten ei - ilmaistakseni romaanin yhden teeman kliseisesti.

Päähenkilölle romaanin nimeksi nostettu elintärkeä ranskalainen ystävä on yhtä hyvin Marcel Daignault kuin Gustave Flaubert. Yksi sitoo hänet nykyisyyteen, toinen mahdollistaa silmien ummistamisen nykyisyydeltä.

Melenderin romaani pysyy takautumineen ja kirjallisine viittauksineen hyvin kasassa. Se on kelpo teos, mutta epäilen, että näistä aineksista olisi voinut saada aikaiseksi myös vielä vastaan panemattomamman kirjan.

Nyt esimerkiksi juoni on hiukan likilaskuinen. Psykologinen kuva jää kovin kapeaksi, samarakeiseksi.

Myös Flaubertin ja Bauderlairen osuus tuntuu kokonaisuuden kannalta jäsentymättömältä - kirjailijat ovat samalla tapaa annettuja ominaisuuksia kuin romaanihenkilöiden tukan tai silmien väri.

Se on kuitenkin vain puolet totuudesta, koska Tommi Melender tarjoaa monia riemastuttavia ja karmivia hetkiä.

"Marcelia huvitti ajatus, että häntä varten koottaisiin itsemurhien estämiseen erikoistunut iskuryhmä. Se murtaisi oven ja ryntäisi hänen asuntoonsa kuin terroristisolun tukikohtaan. Parhaassa tapauksessa hän tulisi siinä tohinassa ammutuksi."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi