Playboy kohtaa lukutoukan aina heinäkuussa

David Nicholls välttää kliseet, mutta tuuppaa lukijan muistoihinsa kainaloita myöten.

Kun laskin tämän kirjan kädestäni, itkin kuin lapsi.

Kohta kerron miksi.

Ensin siteeraan kannen mainostekstiä: "Riipaisevanhauska romaani rakkaudesta, aikuistumisesta ja huolimattomasti eletyistä vuosista kahden- ja neljänkympin välillä."

Latteudet saavat epäilemään, että kansien väliin on litteroitu Salattuja elämiä.

"Mielettömän hauska... ikimuistoinen ja koskettava", repostaa The Guardian. Tähän uskoo jo enemmän, mutta ainoastaan lähteen takia.

Myönnetään, Sinä päivänä kertoo kahden ihmisen rakkaudesta. Edellä luetellut adjektiivit eivät silti tee oikeutta David Nichollsin taidokkaalle tarinanviennille. Teksti loikkii banaalin ansojen yli, mutta ohjaa lukijan uppoamaan niihin. Vain tynnyrissä kasvanut ei löydä samastumispinta-alaa Emman ja Dexterin tarinasta. Jos neliösenttikin osuu, tulee nenäliinalle käyttöä.

Juoni käynnistyy Edinburghista vuonna 1988, kun nuoret opiskelijat Emma Morley ja Dexter Mayhew päätyvät samaan petiin. He eivät harrasta seksiä, mutta liimautuvat toisiinsa henkisesti.

Seuraavat kaksikymmentä vuotta viskoo kaksikkoa töihin ja naimisiin tahoillaan, mutta kuin magneetin vetämänä pari löytää aina toisensa.

Dexteristä tulee tv-tähti ja playboy, kirjasivistynyt Emma jumittaa huonoissa suhteissa ja työpaikoissa. Kun osat alkavat vaihtua, myös mahdollisuus yhteiseen onneen avautuu.

Kirjailija on keksinyt näppärästi seurata tapahtumia vain joka heinäkuun 15. päivä. Neulanterävissä syöksyissä nykyhetkeen valotetaan myös kuluneen vuoden tapahtumia.

Rakenteella vältetään junnaava vetistely. Kun lukujen pituus pysyy aisoissa, vuoden loikat pitävät tarinan kiivaassa laukassa. Teknisesti romaanin parasta antia on dialogi, joka poreilee pakottomana.

Suomentaja Sauli Santikko tekee moitteetonta työtä: juttelun naljaileva pauke kääntyy uskottavaksi suomeksi ilman kömpelyyksiä ja anglismeja.

Nicholls on käsikirjoittanut tv-sarjaa Rimakauhua ja rakkautta, mikä kertoo kirjailijan lihaksista repliikkien heittelyssä.

Hän malttaa antaa tilaa myös keskustelun väliin jääville tauoille ja muulle ontuvalle sosiaaliselle sohimiselle. Näillä kikoilla kirjaimista rakentuu eläviä henkilöitä, joista piittaa tosissaan.

Lukijan analyyttisyys on risuaita, jonka yli Emma ja Dexter astuvat, kömpivät sitten ihon alle. Tuloksena kriitikko karjuu kirjalle, että "Älä mokaa, ääliö!" ja "Sano se, ääliö!"

Tarinan lopussa koneesta hyytyy hieman teho, mutta vain hieman. Viidensadan sivun palikassa muutaman kappaleen joutokäynti on makeaa kuin kermavaahto.

Teos ilmestyy Suomessa loppuvuonna myös elokuvana, jonka pääosia näyttelevät Anne Hathaway ja Jim Sturgess. Tarinan muoto on sellainen, että Nicholls taisi naputella siitä käsikirjoitusta Courier-fontilla jo ennen romaanin ilmestymistä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi