Poliisi ja porno, raha ja rakkaus

"Mokka avasi tietokoneen, klikkasi esiin tyhjän ruudun ja päätti istua niin kauan, että ruutu täyttyisi totuuksista ja valheista. Sitä kai se kirjallisuus on. Ilman totuutta se ei synny, ilman valhetta se ei elä."

Voisiko romaanitaidetta nasevammin määritellä kuin rikoskomisario Antero Mokka Kari Hotakaisen romaanissa Huolimattomat. Komisario Mokka ei ole väsäämässä romaania vaan lukemassa kotonaan kuulustelun jälkitunnelmissa syntyneitä lauseita.

Mokkaa alkoi hirvittää koko luominen ja sisäisen maailman valuttaminen paperille. Parempi pysyä poliisina.

Hotakaisen omituinen proosapaketti kertoo rikostutkija Antero Mokan ja läheisyysyrittäjä Leila Korhosen tarinan. Yhden naisen yritys Punavuoressa myy hellyyttä ja hierontaa, ei seksiä. Mokka katselee kotonaan pornovideoita, siinä hänen seksielämänsä.

Mieskriitikoille kirja oli rakkausromaani. No, ehkä sitäkin, vaikka Hotakaisen naishahmot ovat ohuenlaisia. Huolimattomat on erikoinen jo muodoltaankin, ei oikein romaani, eikä dekkari, vaan jotain siltä väliltä.

Luin Huolimattomat ensi kerran lentokoneessa matkalukemisena. Olin tikahtua nauruun ja jouduin selittelemään äännähdyksiäni vierustovereille: "Anteeksi, luen Hotakaista."

Miksi olin pakahtua nauruun?

Hotakainenhan kirjoittaa vakavista aiheista; yksinäisyydestä, rakkaudettomuudesta, esineellistämisestä, kuvienpalvonnasta, pornosta, seksistä ja Suomesta.

Luettuani Huolimattomia yli puolen välin, aloin harmistua. Onko Hotakainen kadottanut romaaninsa muodon, tässähän ryntäillään sinne ja tänne, lauseetkin hyppivät.

Suljettuani Mokan maailman (ja romaanin onnellisen lopun), tajusin kuinka jumalattoman taitava suomalainen satiirikko Hotakainen onkaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi