Purkkien sisältö selkokielelle

 Saksalainen toimittaja Rita Stiens sai kipinän kosmetiikkaa käsittelevän kirjan kirjoittamiseen omista kokemuksistaan. Hän kärsi vuosikausia iho-ongelmista, joihin etsi helpotusta erimerkkisistä voidepurkeista.

Kipinän Stiens sai lomallaan Sri Lankassa. Hän poikkesi hetken päähänpistosta ayurveda-luontaishoitolaan ja tilasi kymmenen päivän hoitokuurin. Sen aikana hänen ihonsa tervehtyi ja muuttui heleäksi. Ansio siitä kuuluu hyvälle hoidolle ja luonnonöljyille, Stiens kertoo.

Kokemus herätti uteliaisuuden, ja Stiens alkoi selvittää, mitä kaikkea kosmetiikkateollisuuden tuottamat voidepurkit, huulipunat, aurinkovoiteet ja hiustenhoitoaineet sisältävät.

Hän huomasi nopeasti saman kuin tavallinenkin kuluttaja: Ainesosien nimet ovat siansaksaa jopa kemiaa koulussa opiskelleille.

Stiens kiitteleekin EU:n kosmetiikkadirektiiviä, joka määrää aineille yhdenmukaiset INCI-nimitykset. Niistä saa sentään selvää asiantuntijan opastuksella.

INCI on lyhenne sanoista the International Nomenclature of Cosmetic Ingredients ja tarkoittaa kansainvälisesti sovittuja yhtenäisiä nimiä. Ilman INCI:ä nimet, kuten PEG (emulgaattori, liuotin) tai Trihydroxypalmitadohydroxypropyl Myristyl Ether (kemiallinen ihoa hoitava aine), jäisivät ikuisiksi mysteereiksi.

Parasta Stiensin kirjassa ovatkin osuudet, joissa hän selvittää, mihin erilaisia aineita tarvitaan ja miksi.

Kirjan lopussa on vielä aakkosellinen luettelo, jossa kerrotaan noin 2000 aineen nimi, käyttötarkoitus, haitallisuus ihmiselle tai ympäristölle. Luettelosta selviää myös, onko aine kasvi- tai eläinperäinen vai kemiallisesti valmistettu.

"Kuluttajan on turha luulla, että kaikki kosmetiikassa käytetyt aineet olisivat turvallisia", Stiens sanoo. Vahvistukseksi hän kannustaa lukemaan kiellettyjen aineiden listaa, joka pitenee koko ajan, "Tietysti aiemmin sallituilla aineilla, kun niiden haitat ovat selvinneet", hän heittää.

Kirjoittaja ravistelee myös monia harhaluuloja, kuten sitä, että apteekeissa myytävä kosmetiikka olisi parempaa, tehokkaampaa tai turvallisempaa kuin kemikaaliosastolla myytävä.

Stiens ei ole kemian eikä kosmetiikan asiantuntija. Monet kirjassa esitetyt arviot perustuvat joko haastatteluihin tai hänen käyttämiinsä lähteisiin. Keitä asiantuntijat kulloinkin ovat, jää usein epäselväksi.

Stiens luottaa luonnonkosmetiikan paremmuuteen, mutta käyttää myös laboratoriossa valmistettuja aineita. On helppoa olla samaa mieltä siitä, että hyvä tuote on hyvä ihmiselle ja ympäristölle.

Ajoittain lukijaa vaivaavat väitteet luonnonkosmetiikan ylivoimaisuudesta, jotka jäävät perustelematta.

Stiensillä on monipuolinen toimittajatausta, mikä näkyy lukijaystävällisessä lähestymistavassa. Hän on kiinnostunut kosmetiikasta, purkkien sisällöstä ja mainosten lupauksista kuin kuka tahansa.

Kiinnostavaa on esimerkiksi tietää, että mainonnassa suurilla kirjaimilla hehkutettuja uusia tehoaineita saattaa olla purkissa oikeasti vain yksi prosentin sadasosa. Tuoteseloste voi hämätä, koska vain osa tuotteen aineista on mainittava tuoteselosteessa aineen määrän mukaisessa järjestyksessä.

Stiens ihmettelee myös anti age -tuotteiden suosiota: "Tuntuu, että naiset on saatu sotaan itseään vastaan. Vanhenemisen pelko aiheuttaa jo enemmän juonteita kuin ikääntyminen."

Helsingin Sanomat | hs.kuluttaja@sanoma.fi