Rakkaus ei paranna

kirjat

Muhkea esikoisteos

Stalinin lehmät (2003) sisälsi niin monia teemoja, että toiseen romaaniin on oikeastaan jäänyt vain yksi: "Mikään ei ole mahdottomampaa kuin tietää läheisestään tärkeimmät asiat."

Avainlauseen tuottaa

Baby Janen kertoja. Hän on kirjan nimen mukainen itse viattomuus, eksyksissä rakkaansa ajatuksenjuoksusta. Ja sitä tietä vähitellen myös omastaan, kun vanhempi ja vahvempi paljastuu hauraammaksi. Sama sukupuoli ja osin samat ahdistukset sekä lääkitys eivät kauan riitä toimivan suhteen siteiksi.

Niinpä kertoja pakenee suhteeseen, jossa ei tarvitse kyseenalaistaa mitään. Toisin sanoen hän vaihtaa naisen mieheen. Joka ei merkitse mitään eikä ymmärrä mitään, mutta antaa sentään kylpeä rauhassa.

Ammeen rauhassa oikea rakkaus on käytävä läpi vielä kerran. Miten saattoi käydä niin, että yön kuningatar ei uskaltanut enää edes humalassa ulos asunnostaan, ei edes kauppaan tai roskalaatikolle. Vähät rahansa pariskunta hankki kauppaamalla käyttämiään alusvaatteitaan netissä, miehille.

Raamatun mukaan rakkaus on suurin. Mutta parantajaksi siitä ei ole.

Sofi Oksasen romaanissa rakkaus kykenee korkeintaan antamaan hiukan lisäaikaa, josta sitten tavalla tai toisella peritään ankara maksu.

Erityisempää näkemyksellisyyttä masennuksesta tai sen hoidosta Oksasen proosasta on turha etsiä. Se tietysti tulee selväksi, että lesbosuhde on ihan tavallinen suhde.

Antti Majander

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi