Rakkaus raatelee ja lääkitsee

kirjat. Miehen rakkaus. Höh. Onko se muka jotenkin eri asia kuin naisen rakkaus?

Luen neljäntoista mieskirjailijan kertomukset aiheesta, ja päädyn tulokseen, että ne ovat yksi ja sama asia.

Tai ainakin voisivat olla. Jos Miehen rakkaus -kokoelman novellien päähenkilöukot vaihtaisi akoiksi (mitä aika moni heistä muuten on ihan vaihtamattakin), jännitteet tuskin muuttuisivat miksikään: uuden janoa, vanhan haikailua, syyllisyyttä, häpeää, hekumaa.

Kunnes Riku Korhosen (36 v.) kirjoituksessa, joka ei ole novelli vaan nähdäkseni tilinteko, törmään virkkeeseen: "Eroottisen historiani ajalta minulla on kokemuksia hiukan alle paristasadasta naisesta."

Kertoisiko nainen saman itsestään?

Onko Korhonen huora?

Minusta vastaus kumpaakin kysymykseen on: ei.

Taiteellisesta osuudesta sen verran, että asetelma on julma. Välttävien tekstien keskinkertaisuus korostuu, kun rinnalla on taiturien ehtaa tavaraa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi