Raportti siviilien puolesta

Norjalaislääkäreiden kirja näyttää Gazan sodan järkyttävän todellisuuden.

Kaksi norjalaislääkäriä, Mads Gilbert ja Erik Fosse, lähtevät haasteellisiin hoitotehtäviin Shifan sairaalaan. Kirjassaan he kertovat Israelin vuodenvaihteessa 2008-2009 tekemästä hyökkäyksestä Gazaan.

Näkökulma on ainutlaatuinen. Teos keskittyy sairaalatyöhön, jossa Gilbert ja Fosse saavat tietoa sodasta makaaberilla tavalla - potilaiden ja heidän vammojensa kautta. Potilaiden haavoista lääkärit päättelevät, miten aluetta tuhotaan. Esimerkiksi he epäilevät vahvasti, että Israel on käyttänyt DIME-räjähteitä, jotka haavoittavat ja tappavat ihmisiä erityisen tuhoisasti.

Sairaalassa on pulaa lääkkeistä, sairaalatarvikkeista, tiloista ja henkilökunnasta. Gaza on saarrettu, Israel pommittaa sitä eikä päästä alueelle paljoakaan humanitaarista apua.

Lapsiuhrien määrä ravisuttaa kaikkia ensiavussa työskenteleviä lääkäreitä. Ammusten tuhoja arvioivat ja leikkauksissa työskentelevät lääkärit pyrkivät toimimaan tehokkaasti, vaikka turtumus ja epätoivo piinaavat.

Monet kirjan kuvista ovat puistattavia.

Norjalaislääkärit opastavat palestiinalaisia kehittämään sairaalan priorisointia eli sitä, miten pitää arvioida potilaat, hoitotoimet ja niiden kiireellisyys, jotta mahdollisimman monia ihmishenkiä saataisiin pelastetuiksi. Vaikka palestiinalaislääkärit ovat ammattitaitoisia, ulkopuolinen tuki helpottaa ohjeistuksen tekoa.

Sodan syyksi kaksikko tulkitsee Israelin halun riistää Hamasin valta-asema Gazassa. Palestiinan poliittisten pääryhmien, Fatahin ja radikaalin Hamasin, näkemyserot sekä alueen historia jäävät kuitenkin teoksessa taustalle.

Lukijan voi olla vaikea hahmottaa monia alueen nykytilanteeseen liittyviä ilmiöitä, jollei tunne konfliktikierteen taustaa lähihistoriasta.

Siviilien asema sodassa on lohduton, koska he joutuvat Israelin sotatoimien kohteiksi - ilmeisen tietoisten päätösten johdosta, vaikka Israelin myöhemmät raportit kiistävät tämän.

Kirjan lopussa dokumentoidaan sodan uhrien määrää ja Shifan sairaalan leikkausmääriä. Erään ihmisoikeusjärjestön raportti päätyy 1415 kuolonuhriin, joista 85 prosenttia oli siviilejä.

Tätä konkretiaa ei voida sivuuttaa, kun arvioidaan, mistä Israelin hyökkäyksessä oli kysymys.

Gaza on sodan jatkuessa jonkinasteisessa uutispimennossa. Alueella ei ole länsimaisia toimittajia. Kaksikko saa merkillisen roolin: heistä tulee Gaza-uutisoinnin länsimaiset kasvot.

Länsimainen media uskoo pikemmin norjalaislääkäreihin kuin palestiinalaistoimittajiin, kun alueen tilannetta kuvataan. Tähän ilmiöön kannattaisi mediatutkijoiden paneutua.

Kirjan arvo on sodan ja katastrofitilanteen ensiaputyön dokumentoinnissa. Lääkäreiden samastuminen Gazan epätoivoiseen tilanteeseen välittyy kirjasta, ja he ottavat kantaa palestiinalaisten ihmisoikeuksien puolesta. Siviilien tuhoamista ei saa oikeuttaa mistään syystä. Siviilien suojelua korostavat monet kansainväliset sopimukset.

Kirja on myös dokumentti Lähi-idän rauhanprosessin puolesta. Presidentti Ahtisaarikin on korostanut Lähi-idän rauhanprosessin tärkeyttä sinänsä ja sen vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin (HS 27.7.).

Teos herättää huolta Gazan ja Palestiinan tulevaisuudesta useasta näkökulmasta, sillä konfliktikierteen lisäksi Palestiinalla on muitakin haasteita. Väestö kasvaa nopeasti, ja voimavarat ovat nykyisellään riittämättömät itsenäisen valtion perustoimintoihin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi