Riimejä, biittejä ja köyhyyttä

Jeff Changin historiikki Can't Stop Won't Stop pohtii hiphopin vaikutuksia yhdysvaltalaiseen yhteiskuntaan. Chang vertaa hiphopsukupolvea 1960-luvun kansalaisoikeustaistelijoihin.

Hiphopin perussoundi syntyi, kun Clive "Kool Herc" Campbell toi Jamaikalta tutut ulkoilmabileet New Yorkiin.

Oli 1970-luvun alku, ja Kool Herc soitti soul- ja funk-levyjä Bronxin puistossa. Biisien muutamien sekuntien mittaiset rytmikkäät instrumentaaliosuudet eli breikit villitsivät tanssijat.

Kool Herc alkoi soittaa breikkejä peräkkäin kahdella levysoittimella ja mikserillä. Tästä syntyi hiphopin perussoundi, joka tulisi muuttamaan musiikin ja vaikuttamaan myös amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Can't Stop Won't Stop - Hiphopsukupolven historia on seikkaperäinen historiikki 1970-luvun New Yorkissa syntyneestä hiphopista.

Samalla se on kirja hiphopin merkityksestä Yhdysvaltojen yhteiskunnalle, sen kansalle ja kulttuurille.

Chang jakaa hiphopin neljään elementtiin. Ne ovat emceeing (räppääminen), deejing (levyjen soittaminen ja bileiden järjestäminen), b-boying (break-tanssi) ja graffiti.

Hiphopin juuret ovat New Yorkin Bronxin kaupunginosassa, joka slummiutui epäonnistuneen kaupunkisuunnittelun takia.

Jeff Chang analysoi hiphopin alkua näin: "Blueskulttuuri kehittyi aikanaan oloissa, joissa tehtiin sortavaa pakkotyötä; hiphopkulttuuri puolestaan syntyi oloissa, joissa työtä ei ollut lainkaan."

Mutta ketkä kuuluvat hiphopsukupolveen, jonka historian Chang kirjoittaa? Hän toteaa, että se on kiistanalaista.

Changin mukaan 1960-luvun kansalaisaktivismin, Mustien panttereiden, Malcolm X:n ja Martin Luther Kingin jälkeen mustalla yhteisöllä ei ollut johtajia tai samaistumisen kohteita.

Tyhjiötä paikkasi hiphop. Se loi yhteenkuuluvuuden tunteen ja toivoa paremmasta.

Käytännössä Changin hiphop-sukupolveen kuuluvat kaikki hiphopin aikakaudella eläneet, joita etenkin alkuaikoina yhdisti kulttuurin lisäksi köyhät elinolot.

Hiphop-sukupolven historia on paitsi urbaanin kulttuurin myös huumeiden, epätasa-arvon ja rasismin historiaa.

Chang näkee hiphopin ja etenkin räpmusiikin peilinä, joka heijastaa yhteiskunnallisia ilmiöitä. Hiphopsukupolvi on hänen mukaansa yhteiskunnallisena vaikuttajana yhtä aktiivinen kuin 1960-luvun kansalaisoikeussukupolvi.

Tämä jää usein huomaamatta, koska hiphopiin liitetään usein ensimmäiseksi negatiivisia asioita: pinnallisuus, seksismi ja väkivalta. Näiden edistämisestä hiphopia usein myös syytetään. Can't Stop Won't Stopissa on yli 500 sivua, joten Changilla on ainakin ollut paljon tilaa käsitellä hiphop-kulttuuria.

Hän esittää kysymyksiä ja etsii niille vastauksia, joiden kautta kirja auttaa lukijaa ymmärtämään hiphopia.

Gangstaräppäri Ice T kiteyttää kirjassa räpmusiikin ongelman: "Räp on tosi hauskaa. Mutta jos sen hauskuutta ei ymmärrä, se pelottaa niin helvetisti."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi