Ristiriidat repivät ihmemaan riekaleiksi

Steph Swainston kirjoittaa aikuislukijoille suunnattua fantasiaa.

Harry Potter -lähtöiset lastenkirjat sekä J.R.R. Tolkienin tuotannosta ammentavat nuortenseikkailut ovat pitkään hallinneet suomennettua sarjafantasiaa.

Muutamista yhteisistä lähtökohdista huolimatta Steph Swainstonin esikoisromaani painii aivan eri sarjassa. Kuolemattomien kaarti on kunnianhimoinen teos, joka on tarkoitettu aikuisten käsiin.

Omaperäisesti rakennettu kirja käsittelee ihmisten heikkoutta, valtapelien armottomuutta ja sodan julmuutta.

Näkökulmahahmo on siivekäs Jant Shira, scolopendium-huumeesta riippuvainen, itserakas luonnonoikku.

Kahden eri ihmisrodun jälkeläisenä Jant kykenee ainoana maailmassa lentämään. Taitonsa ansiosta hän on päässyt Nelimaata hallitsevan keisarin sanansaattajaksi.

Pahasti velkaantunut ja seuraavaa piikkiä jatkuvasti ajatteleva Jant ei kuitenkaan ole viestinviejistä luotettavin. Toisaalta hän on valmis sankarillisiin uhrauksiin ystäviensä ja kotimaansa puolesta.

Näille teoille onkin tarvetta, sillä Nelimaa on sodassa hyönteismäisiä turilaita vastaan. Poninkokoisia rapukuoriaisia muistuttavat turilaat valuvat monisatatuhatpäisinä laumoina kohti Nelimaan asuttuja seutuja ja hävittävät kaiken tieltään.

Turilaat edustavat totaalista vierautta. Ne ovat vaistonvaraisesti käyttäytyvä luonnonvoima, johon ei voi liittää sellaisia käsitteitä kuin hyvyys tai pahuus.

Kiperässä tilanteessa kirjan ihmispäähenkilöt sortuvat keskinäisiin riitoihin, joita ruokkivat niin seksuaalinen himo, riippuvuussuhteet, kuolemattomuuden tavoittelu kuin puhdas vallanhalukin.

Nämä heikkoudet ja luonnevirheet - joita myös inhimillisyydeksi kutsutaan - tarjoavat turilaille tilaisuuden nousta elintilataistelun voittajiksi. Eikä Swainston säästele yksityiskohdissa, kun hän kuvaa armeijoita, jotka sortuvat nivelikkäiden väkäkynsien ja sahalaitaisten leukojen puristuksiin.

Swainstonin luomus tutkii erikoisen yhteiskunnan lainalaisuuksia särmikkäästi.

Keisari on johtanut Nelimaata jumalan sijaisena kaksituhatta vuotta. Hallitsija pitää kuolemattomien mestareidensa avulla yllä pysähtyneisyyden ilmapiiriä. Miekkailu- ja jousiammuntataidot on viritetty huippuunsa, mutta tuliaseita ei ole keksitty. Taiteet ovat saaneet kehittyä vapaasti, sillä keisarin kapeasta näkökulmasta ne ovat pelkkää tyhjänpäiväistä ajanvietettä.

Keskiaikaista maailmankuvaa sekoitetaan hienovaraisesti farkuilla, printti-t-paidoilla ja sanomalehtien kolmossivun alastonkuvilla. Syntyvä vaikutelma on kutkuttavalla tavalla yhtä aikaa sekä tuttu että hämmentävä.

Erilaisten ihmisrotujen, kuten siivekkäiden awianien ja onttoluisten vuoristo-rhydannien, lisäksi Kuolemattomien kaartin omintakeisin piirre on Siirros. Lukijan päätettäväksi jää, onko se aito rinnakkaistodellisuus vai pelkästään Jantin huumehouruista harhaa.

Jantin ottaessa yliannostuksen scolopendiumia hän päätyy Siirroksen maailmaan. Paikka tuo mieleen Lewis Carrollin klassisen ihmemaan - Danten helvetillä höystettynä.

Nelikulmatäpläiset geopardit vaeltelevat Epsilonin kauppatorin vilskeessä. Eebenpuuihoiset itiöemät, kallionkielekkeiltä taivaisiin kohoavat epäsopulit sekä Triskele-yhtiön markkina-analyytikot juhlivat Sliverkeyn palatsissa.

Tietoisista uhreista kasvatetaan piinattuja lihaspuita ja nyljettyjä istukkaita trunkkien kullasta rakennetun valtakunnan sisälmyspuutarhoissa.

Swainston on kirjoittanut rikkaan ja mukaansatempaavan romaanin. Kuolemattomien kaarti avaa myös poikkeavan katsantotavan historiaan.

Satoja vuosia elävälle ihmiselle tiukinkin koettelemus on lopulta enää yksi muisto muiden joukossa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi