Runo rakentaa myyttiä

Johanna Venhon runoista välittyy huoli maailmasta ja yksityisistä vaaroista

J ohanna Venhon edellinen runoteos Yhtä juhlaa (2006) sai suitsutusta monelta taholta, muun muassa Einari Vuorela -palkinnon.

Sen kaunistelemattoman väkevä "saatana naama murassa mennään läpi / antaa tuijottaa" -meininki on uutuuskokoelmassa jäänyt taakse, ja nyt käsillä on kirkkaita, rakenteeltaan liikkuvia runoja. Tässä on valo esittelee Valo-nimisen lapsen, joka on oikeastaan personoitu myytti valosta, "läpinäkyvä", "kuultava ja ikkunainen". Valon on lähdettävä maailmalle niin kuin kaikkien lasten, "suuremman voiman vetämänä", mutta "laiturin päästä alkaa kokkareinen paha puuro".

Runoista välittyy huoli maailmasta, niin kuolevasta merestä sinilevälauttoineen kuin täysin yksityisistä vaaroista, edessä olevista väistämättömistä pettymyksistä.

Valon äiti - joka itsekin on valoa, "hutera lyhty" - ruokkii ja löysentää liekaa, antaa vapautta vaikka irti laskeminen hirvittää: "Miten päästän sen vapaaksi tähän ryteikköön?"

Lapsen kasvaessa mustasta ja valkeasta punottu köysi pitenee.

Venhon luoma mytologia ammentaa länsimaisista arkkityypeistä, joiden mukaan valo on yhtä kuin elämänvoima, tiennäyttäjä, "puhtoinen, suloinen" viattomuus.

Valolta ei puutu uskoa, toivoa ja rakkautta. Ei, vaikka elämän realiteettien keskellä Valon luottamus tuntuu järjenvastaiselta.

Pimeys taas edustaa köyteen punottuja mustia säikeitä: kärsimystä, pahuutta ja kuolemaa.

Arkkityypit takaavat sen, että Tässä on valo avautuu helposti lukijalleen, vaikka ollaankin "käsittämättömän reunalla", jolloin on puhuttava epäloogisesti ja "kaivovedenkirkkaita".

Myös kansanlauluista ja muista tutuista lauluista napatut sitaatit ankkuroivat tekstejä tällä maailman kolkalla jaettuun yhteiseen perinteeseen.

Lisäksi lukija saa tarttumapintaa eläytyessään runoihin kuvattuihin arkielämän tilanteisiin vanhemman ja lapsen välillä.

Jo esikoisteoksensa Postia Saturnukseen (1998) aikoihin Johanna Venho ilmoitti haastatteluissa, ettei kuulu runouden uudistajiin tai kokeilijoihin.

Tänään tehdyt uudistukset ovat huomenna auttamattomasti vanhanaikaisia.

Tämän estetiikan tuloksellisuuteen on helppo uskoa, kun näkee miten Venho alun varovaisuudesta päästyään on raivannut perinteeseen muuntumiskykyisen ja rikkaan oman reviirin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi