Runot halusivat kääntyä suomeksi

Pertti Nieminen julkaisee hienon valikoiman länsimaista runoutta

Runoilija Pertti Nieminen tunnetaan vanhan kiinalaisen runouden suomentajana. Kuulaine ja konkreettisine kuvineen kiinalaiset ovat vaikuttaneet viime vuosikymmenten suomalaiseen runouteen.

Nyt Nieminen julkaisee valikoiman länsimaista runoutta. Sitähän hän on ennenkin kääntänyt, mutta kokoelman Kuu kultainen terälehti suomennokset ovat suureksi osaksi uusia.

Yksittäisen runoilijan suomennosvalikoimat ovat harvinaisia, mutta viime vuosina sellainen on julkaistu Pentti Saaritsalta ja Tuomas Anhavalta. Kun joukkoon lisätään Nieminen, saadaan hyvä otos länsimaista runoutta.

Nieminen osoittaa olevansa suvereeni myös suomentaessaan englannista, saksasta tai ranskasta. Hän saa vanhat englantilaiset runot käännettyä hyväksi suomeksi väljän mitallisuuden ja sujuvien loppusointujen turvin.

Omissa runoissaan Nieminen tuntuu tieten tahtoen pyrkineen kirjoittamaan myös toisin kuin kiinalaiset, viimeksi vuonna 2003 kokoelmassa Vyötettiin ja vietiin.

Skaala on nytkin lavea, menneistä vuosisadoista 1900-luvun puolivälin yli, ja englanninkielisen runouden lisäksi mukana on niin Dan Andersonia kuin Hölderliniä. Lähtökohtana on käytetty antologioita, joista tarttui tekstejä, "jotka halusivat kääntyä suomeksi".

On kyse pienestä kulttuurihistoriallisesti merkittävästä teosta, kun Nieminen suomentaa joukon imagistien runoja. Imagistit olivat lyhytaikainen ryhmä 1900-luvun luvun englantilaisia runoilijoita, jotka pyrkivät karsimaan ilmaisustaan romanttisen sanahelinän ja epämääräiset abstraktiot. Ezra Pound oli heistä tunnetuin, ja etenkin hänen vaikutuksensa näkyi meillä 1950-luvusta lähtien. Imagistit suosivat pysäytettyjä tuokiokuvia, joita vasten he toivat vertauksellisen ulottuvuuden.

"Näin punertavan kuun nojaavan pensasaitaan / kuin punanaamainen farmari." kirjoittaa imagismin isäksi nimetty T.E. Hulme. Kun viime aikoina on reagoitu välillä voimakkaastikin kuvapainotteista runoutta vastaan - ensimmäinen vastareaktio tuli jo Pentti Saarikoskelta - nyt voi tarkistaa, kuinka paljon imagismista on jäljellä.

Toisenlaista estetiikkaa edustaa D.H. Lawrence, joka yritti runoilijana aluksi olla hetken imagisti. Mutta pian hän ei runoissaan tarvinnut kirkkaiden maisemien symboliikkaa, vaan julisti suoraan elämänpaloa ja länsimaiden turmelusta.

Valikoiman helmi ovat puoliksi unohdetun viime vuosisadan saksalaisrunoilija Erich Arendtin kaksi tiivistä, kreikkalaismaiseman inspiroimaa runoa. "Hengittävän olkapään yli / meri - vesien katve, kalkinvalkea pohja - tule / levitä saaren ylle / silmäsi loiste, jonka linnuton / puu lauloi."

Arendtilta olisi kiinnostava saada laajempi sarja runoja. Niin kuin tietysti monelta muultakin, mutta kun on kyseessä näin hyvän kielitajun turvin tehty valikoima, ei ole syytä valittaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi