Sanattoman maalarilla on sana hallussaan

Kirjat. Taidemaalari

Carolus Enckell kuuluu suomalaisen nykytaiteen kärkeen.

Hänet tunnetaan etenkin ulkoisesti vähäeleisistä ja sanallisia tulkintoja välttelevistä väriabstraktioistaan.

Sanattoman maalarilla on silti myös sana hallussaan.

Taiteen kielet koostuu suurimmalta osaltaan Enckellin Taide-lehdessä julkaisemista kirjoituksista. Hän toimi myös lehden päätoimittajana 1984-90.

"Mitt språk är ej i orden", Enckell lainaa avausesseessään

Gunnar Björlingiä ja etenee tämän kryptisestä lauseesta kohti kysymystä kirjoitetun kielen mahdottomuudesta yltää visuaalisen kokemuksen ytimeen. "Kun koen taideteoksen, muutun mykäksi ja sanattomaksi. Koen jotain jota ei voi lukea", Enckell kirjoittaa.

Verbaalinen kommunikaatio edellyttää yhteisesti sovittuja sääntöjä, jollaisia taide ei Enckellin mielestä tunne. Hän sanoo taiteen voiman olevan juuri sen käsittämättömyydessä. Taiteesta kirjoittamisen ongelma on kielen ongelma ja ennen kaikkea sen riittämättömyys.

Enckellin ajatukset abstraktin maalaustaiteen olemuksesta ja sen suhteesta kirjoitettuun kieleen ovat kirjan keskeisintä ja kestävintä antia.

Työlleen omistautuneen taidemaalarin oma ääni ohittaa selvästi päätoimittaja Enckellin, joka pääkirjoituksissaan otti paikoin tiukastikin kantaa 1980-luvun taide-elämän ylilyönteihin.

Kauttaaltaan kauniisti toteutetun kirjan esseet ja artikkelit valottavat taiteilijoita

Josef Albersista ja

Sigrid Schaumaniin ja kuljettavat lukijaa Neuvosto-Tallinnasta Sisiliaan.

Enckellin selväksi koti-ikoniksi nousee, ehkä hivenen yllättäen, "täydellisyyttä" tavoitellut amerikkalainen käsitetaiteilija

James Lee Byars.

Timo Valjakka

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi