Sattuman tyllihame ja kuhilaat

Katariina Vuorisen kolmas kokoelma on avaraa, vallatonta runoa.

Katariina Vuorinen on vaihtanut rytmiä uudessa runokokoelmassaan.

Jos edellisen kirjan ilmaisu oli lyhyttä ja tiheää, Rouvien ja lintujen talo kulkee rennommin. Maisemat avartuvat kertaheitolla.

Kokoelmaa lukiessa putoaa helposti kyydistä, mutta se ei haittaa.

Tarkennusten ja etäännytysten vuoroveto tuottaa kiehtovan kokonaisuuden. "Rikkokaa kamera, sotkekaa kuvat saveen", kehotetaan eräässä runossa.

Ja juokseva savi, ohi vilistävät kuvat ja tahdonvoima vuorottelevat ja ottavat mittaa taajaan tässä kokoelmassa.

Tosin puhe kokonaisuudesta puhuminen vie tässä tapauksessa vähän harhaan, runot nimittäin kulkevat melko avoimin rajoin, pulppuavat valtoimenaan. Tai kyse on orgaanisesta kokonaisuudesta, josta ei puutu mikään värisävy, ei rakkaus eikä inho.

"Historian sattumanvaraisuus kuin tyllihame, sähkövalo ja kuhilaat." Sattuma tuottaa siis pakon, edistyksen ja vallattomuuden.

Aluksi mennään Etelä-Amerikan maisemissa. Viitteinä ovat mukana diktatuurit ja kovat kohtalot, mutta vuolas luonto ottaa sittenkin ylivallan. "Nainen hoitaa sääasemaa, kasvukausi on kesken, / lantut paisuvat mullassa / ja minä etsin ääntä suolten seasta / surusta, pernasta, / kohdusta ja emättimestä, virheestä."

Vuorinen sekoittaa elementtejä ja antaa niiden virrata runojensa läpi.

Minähahmo tuntuu ensi alkuun vahvalta kokijalta, mutta pian käy ilmi, että hänkin on suurempien voimien armoilla. Uhmakas puhe vaihtuu luonnonprosessien, tylyjen tapahtumien ja tuntemusten pyörteeseen.

Kiehtovaa on myös tapa yhdistää alitajuisia kuvia konkreettisiin havaintoihin ja ketjuttaa niitä: "Ei, ei paluuta yösoittoon, radioon ja kohinaan / yötaivaan millikaarisekuntiin / nuottiin jonka mukana tukaani, harppi ja heilurikello / kääntyvät eteläisellä taivaalla, painavat ihon / kevyeen villaan."

Näin syntyy runo joka pakenee määrityksiä ja joka ei tarjoa mitään kiteytynyttä ajattelua. Parhaimmillaan kuvasto on terävää ja kaunista, mutta välillä kahlataan myös hahmottomien ilmaisujen suossa.

Mutta pääasiahan on, että liike jatkuu ja matka on vaiheikas.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi