Se alkoi kirjanmerkistä

kirjat

Yhdysvalloissa asuva brittikirjailija

James Lasdun ei säästele poliittisesti korrektia amerikkalaista korkeakoulumaailmaa, mutta antaa briteille samalla mitalla.

Sarvipään kahdesta brittiluennoitsijasta toinen on hulvaton seksihullu, toinen potee raskasta avioeroaan ja yrittää pitää karkailevat ajatuksensa pakkopaidassa.

Jälkimmäinen - romaanin kertoja - on sukupuolitutkimuksen opettaja ja kuuluu yliopistonsa seksuaalisen häirinnän lautakuntaan. Edellinen taas on lautakunnan, hm, ahkerin asiakas.

Lasdunin litterääri tausta näkyy tavassa, jolla hän taitavasti soveltaa kertomukseensa milloin

Euripidesta tai

Kafkaa, milloin yksisarvismyyttejä. Välillä tosin tuntuu, kuin Lasdun luottaisi liikaa kirjalliseen piiloleikkiinsä ja jättäisi oivalluksensa työstämättä.

Sarvipään juonta ei ole syytä liiaksi paljastaa.

Romaanin alkajaisiksi kertoja huomaa kirjanmerkkinsä siirtyneen yön aikana toiseen kohtaan, hänen työhuoneensa puhelimella on soitettu keskellä yötä, hän löytää kirjoituspöytänsä takaa ihmisen mentävän kätköpaikan vuodevaatteineen, ja sieltä murha-aseen. Hän näkee tuttuja henkilöitä paikoissa, joissa nämä eivät myönnä olleensa, ja jäljittää epätoivoisesti bulgarialaissyntyistä kollegaansa, jota epäilee murhista ja lavastuksista.

Tyylikäästi kehittyvän trilleritunnelman taustalla on New York ja sen akateeminen lähiö, mutta yhä enenevästi myös kertojan mielenmaisema. Ratkaisu jää auki ja arvattavaksi, oli se sitten lukijalle pettymys tai täyttymys.

Hannu Marttila

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi