Selonteko totuuskomitealle

Kahden vuoden takaisen nobelistin J.M.Coetzeen Booker-palkittu romaani Häpeäpaalu alkaa niin kuin kunnon romaanin pitääkin. Heti kärkeen romaanin päähenkilön elämä romahtaa ja kulissit kaatuvat ryskyen epäonnisen sankarin niskaan. Romanttisen Järvikoulun yhden perustajan William Wordsworthin luontolyriikasta kirjan kirjoittanut keski-ikäinen professori David Lurie saa tuta, miten maailma muuttuu, kun säkeiden kuvaama intohimo realisoituu elävässä elämässä.

Lurie joutuu seksuaalista häirintää tutkivan lautakunnan eteen Kapkaupungin yliopistossa. Hän myöntää suoralta kädeltä suhteen opiskelijatyttöön ja ilmoittaa tyytyvänsä rangaistukseen. Kurinpitolautakunta vaatii Davidia kuitenkin julkiseen anteeksiantoon ja katumukseen, mihin hän ei suostu. Hänen uppiniskaisuuttaan pidetään pöyristyttävän ylimielisenä käytöksenä - ja hän menettää virkansa eläke-etuineen.

Rankka rinnastus piilee siinä, että ahtaalle ajettu David Lurie koettelee poliittisen korrektiuden rajoja, koska hän vertaa tutkintalautakunnan ehdottamia toimenpiteitä muita mutkitta Maon kommunisti-Kiinassa käytettyihin julmiin uudelleenkasvatusohjelmiin.

Tutkintalautakunnan työ vertautuu myös apartheidista vapautuneen totuuskomitean toimintaan Etelä-Afrikassa. Yksityinen ja yleinen kohtaavat niin, että molemmissa tapauksissa keski-ikäinen valkoinen mies on ns. hyvä vihollinen - sellainen sopiva syntipukki, joka voidaan uhrata yhteiskuntarauhan nimisissä. Tässäkin mielessä J.M.Coetzee kulkee rohkeasti vastavirtaan. Häpeäpaalun yksi läpikäyvistä teemoista on - kuten on lähes kaikissa J.M.Coetzeen romaaneissa - yksilön kieltäytyminen sosiaalisen painostuksen edessä. Sopeutuminen tai alistuminen merkitsisi luopumista omasta ihmisarvosta, maailmankuvasta ja minästä - miksei myös ylpeydestä. Häpeäpaalu kuvaa mestarillisesti ihmisen matkaa itseensä ja ihmisen ikuista rimpuilua yhteiskunnan vinoon kasvavassa käsiteviidakossa.

Komea ja rullaavasti kirjoitettu romaani osoittaa myös vääräksi usein kuullun väitteen, jonka mukaan Ruotsin akatemia nostaa nobelisteiksi vaikeita, lähes lukukelvottomia kirjailijoita.

J.M.Coetzee on armoitettu tyyliniekka, joka osaa ottaa lukijan mukaan tarinaan. Tämä taito ei tee hänestä pinnallista vaan päinvastoin: fiksu osaa kirjoittaa monimutkaista asioista yksinkertaisesti ja kirkkaasti.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi