"Seuraava kirjani on tavallisempi"

Palkitun Middlesex-romaanin tekijä Jeffrey Eugenides ei enää kirjoita hermafrodiiteista eikä kreikkalaisista esi-isistään

Video: Jeffrey Eugenides kertoo Suomi-muistoja

key west, florida. Jos kirjailija Michael Cunningham vaikuttaa rikkinäisissä farkuissaan ja tiukassa t-paidassaan suurelta, raukealta kissalta ja Ian McEwan oxfordilaispubin tiskiltä reväistyltä latinistilta, Jeffrey Eugenides (s. 1960) on kuin teinipoika, jota kirjallisuusseminaarin kateederilta puhuminen sekä jännittää että huvittaa.

Kuvatessaan elämää Middlesex-menestysromaanin jälkeen hän kertoo ensin anekdootin chicagolaisen hotellin uudenvuodenvietosta, jossa komeat iltapukunaiset paljasti teinitytöiksi se, etteivät he osanneet kävellä korkokengillä. "Päästyään kadulle kaikki riisuivat piikkarinsa ja lähtivät paljain jaloin reippaasti kävelemään pitkin jäistä asfalttia."

Tuttavallisesti päästään viimein siihenkin, miten vuonna 2002 ilmestyneen romaanin päähenkilö sai äänensä.

"Luovan kirjoittamisen opettajani olisi ollut tosi vihainen, jos olisi tiennyt, että käytän minäkertojaa, joka onkin kaikkitietävä! Se tuntui kuitenkin luontevimmalta ratkaisulta. Etupäässä kirjoitin tietysti ajatellen, miltä itsestäni tuntuisi teini-iässä huomata, että olen toista sukupuolta kuin olin aina luullut."

Jo esikoisromaani teki Eugenidesista tunnetun – tosin vähän myöhässä. Virgin Suicides ilmestyi jo 1993, mutta monet huomasivat sen vasta Sofia Coppolan elokuvaversiosta 1999. Viiden itsemurhaan päätyneen sisaren tarinassa oli aineksia myös kirjailijan omasta nuoruudesta Detroitin vauraassa esikaupungissa.

Kakkosteosta odotettiin siis ympäri maailman. Kun Middlesex ilmestyi 2002 (suom. 2003), kirjailija saikin siitä Pulitzer-palkinnon, ja romaani käännettiin pian liki kolmellekymmenelle kielelle.

Ei kuitenkaan pelkän hermafrodiitti-päähenkilön takia.

Laajassa sukuromaanissa Eugenides esitteli myös melkein unohdetun historiallisen tragedian eli Länsi-Turkissa sijaitsevan Smyrnan (nykyisen Izmirin) palon 1922. Se päätti kreikkalais-turkkilaisen sodan, ja sen yhteydessä jopa sadattuhannet kreikkalaiset kuolivat liekkeihin tai turkkilaisten terroriin.

Pakoon päässeistä monet muuttivat Yhdysvaltoihin, ja sellaisen suvun vaiheista Middlesex kertoo.

Hybridi on sana, jota Eugenides käyttää paljon.

Middlesexin päähenkilö on ihmisenä hybridi – ja juuri siksi loistava historian, amerikankreikkalaisen suvun, Detroitin auto- ja musiikkiteollisuuden muutosten kuvaaja. Mutta hybridi on myös koko romaani:

"Se on osin historiallista epiikkaa, osin realistinen tarina Yhdysvaltain yhteiskunnallisista muutoksista, osin modernin, roolista toiseen siirtyvän ihmisen kasvutarina, osin antiikin jumaltarun uudelleenkerrontaa. Luin Ovidiuksen Muodonmuutoksia jo koulussa, ja tarina sekä miehenä että naisena eläneestä Teiresiaasta jäi siitä mieleeni", Eugenides kertoo.

Siirtolaisuus luiskahti aiheeksi oman suvun vaiheista, mutta niitä hän ei pidä mitenkään määräävinä.

"Ehkä tiedän muita enemmän antiikin mytologiasta tai kreikkalaisesta ruoasta, mutta muuten en koe kuuluvani kieli- tai kulttuurivähemmistöön. Minäkö muka, valkoinen mies! Siirtolaisuus kuuluu niin kiinteästi amerikkalaisuuteen, ettei kreikkalaisuus kokemuksena juuri eroa italialaisuudesta tai irlantilaisuudesta."

Middlesex vei Eugenidesilta yhdeksän vuotta. Hän on sanonut alkaneensa romaanin "nuorena miehenä ja lopettaneensa keski-ikäisenä". Kirjoitusperiodin aikana hän menetti isänsä ja sai itse tyttären.

"Opin taustatyötä tehdessäni paljon Amerikan ja Vähä-Aasian historiasta, genetiikasta, persoonallisuuden kehityksestä. Se oli vähän kuin olisi yliopistoa käynyt."

Nyt hän on kirjoittanut jo vuosia kolmatta romaania, ja se kiinnostaa monia. "Kysy uudesta kirjasta! Kysy, milloin se ilmestyy!", vaati Eugenidesin suomalainen kustantaja kuullessaan, että kirjailija oli tulossa Key Westiin esiintymään.

Jotain tietoa teoksesta tihkuukin.

"Siitä tulee Middlesexiä henkilökeskeisempi, naturalistisempi romaani – ja tavanomaisempi", Eugenides paljastaa. "Siinä ei ole yhtä värikkäitä hahmoja, ja vain yksi on edes osaksi kreikkalainen. Ammatiltaan hän on kiinteistönvälittäjä."

Kirjan miljöönä voisi olla hänen uusi kotikaupunkinsa Chicago.

"Jos Detroitissa on kuolevan teollisuuskaupungin raunioromantiikkaa, Chicago on elävä amerikkalainen suurkaupunki, joka ei kärsinyt samalla tavalla raskaan teollisuuden lamasta. Arkkitehtuuri on upeaa ja maisema Michigan-järven rannalla kuin Rio de Janeirossa."

Mahdotonta ei ole sekään, että jotain tapahtuisi Berliinissä, jossa Eugenides asui valokuvaajavaimonsa kanssa 2000-luvun alussa. Siitä kaupungista hän haluaisi kuitenkin kirjoittaa myös ihan oman romaanin.

"Aion kirjoittaa amerikkalaisista Berliinissä, mutta en ole vielä keksinyt aiheeseen sopivaa tarinaa. Kaipaan kaupunkia niin, että käymme siellä edelleen joka kesä. Erimaalaisten ihmisten ja erilaisten taiteilijoiden kanssakäyminen on Berliinissä niin mutkatonta ja virkistävää, että mieleen tulee väistämättä: tällaista oli Pariisissa 1920-luvulla!"

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi