Sieppauskirja ei anna syytä poruun

Operaatio Ullakko on vetävä kuvaus sieppausdraamasta.

Niklas Herlin hermostui turhaan. Operaatio Ullakko (CrimeTime) ei ole sensaatiokirja, eikä loukkaa uhrin (Herlinin sisarentyttären) yksityisyyttä.

Kirjassa ei edes mainita uhrin tai tämän äidin nimeä, mitä voi pitää poikkeuksellisena, ovathan Herlinit yksi Suomen tunnetuimpia ja vaikutusvaltaisimpia teollisuussukuja, ja äiti Hanna Nurminen kuuluu maan varakkaimpiin ihmisiin.

Ilta-Sanomien rikostoimittaja Mika Mölsä on kirjoittanut ammattitaitoisen ja vetävän selvityksen Suomen oloissa hyvin poikkeuksellisesta rikoksesta.

Suomessa on totuttu ajattelemaan, että väkivaltarikollinen on surkea juopporaukka, mutta tässä tapauksessa nuhteeton asianajaja Juha Turunen suunnitteli häikäilemättömän rikoksen, jonka uhria hän ei ollut koskaan tavannut. Ainoa motiivi oli kahdeksan miljoonan lunnaat.

Kirjaa varten Mölsä on käynyt läpi asiakirjoja, haastatellut poliiseja, tekijää ja muita osallisia. Tietonsa hän sulattaa jännärityyliksi, johon päästään heti avauslauseessa: "Sedelräknare. Mies tuijotti tietokoneen ruudulle piirtyvää sanaa kiihtyneenä ja ummisti sitten silmänsä".

Tällainen toisen pään sisään asettautuminen voi käydä kiusalliseksi, koska se edellyttää aina kuvittelua. Miten niin ummisti silmänsä? Onneksi Mölsä käyttää tyyliä niin hillitysti, ettei kirja keikahda fiktion puolelle.

Jännite toimii hyvin, kun kerronnassa vuorottelee rikollisen ja poliisin näkökulma. Vaikka lopputulos tiedetään, lukijaa kiinnostaa, mitkä olivat Turusen pahimmat virheet ja poliisin ratkaisevat onnistumiset. Olisiko 17 vuorokautta kestänyt sieppaus voinut onnistua?

Ilmeisesti olisi, sillä poliisi tunaroi pahasti päästäessään Turusen polkemaan pakoon rahakassien kanssa. Onneksi Turunenkin teki pari emämunausta: lähetti meilejä äitinsä laajakaistan kautta ja sai naamansa kauppakeskuksen kameraan. Siksi sieppaaja sai elää rikkaana vain 15 tuntia.

Poliisit ovat selvästi olleet Mölsän tärkein lähde, mitä kirjoittaja maksaa kuvaamalla poliiseja sankareina. Kaikki olivat kovia ja vaativia mutta reiluja ja osaavia - vaan kukahan ne mokat sitten teki?

Uhrin näkökulmastakin kirja tapausta katsoo, ne kohdat lienevät oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Jaksot ovat lakonisia ja siistejä, paljon rajumpaa tarinaa löytyy joka päivä vaikkapa Niklas Herlinin kustantaman Uuden Suomen blogeista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi