Sota mausteesta mullisti maailmankaupan

Kaupalliset etupiirit yhtyivät 500 vuotta sitten, kun muskotti veti länsimaalaiset laivastot kauas itään.

Jos ostan lähikaupasta pussin muskottipähkinäjauhetta, sen kilohinta pyörii 60 eurossa. Tämä olisi ollut polkumyyntiä 1600-luvulla. Kun Maustesaarilla silloin alle pennyn maksanut 4,5 kilon säkki muskottia kaupattiin Englannissa, myyjä pärjäsi voitolla "lopun elämänsä, pystyi ostamaan kartanon Holbornista ja palkkaamaan palvelijan", kertoo brittiläinen Giles Milton populaarihistoriallisessa tietokirjassaan Muskottisota.

Muskotilla voitiin tehdä jopa 60000 prosentin liikevoittoja. Se mullistikin renessanssin aikana valtioiden voimasuhteet ja maailmankaupan, jossa sillä oli lähes sama merkitys kuin öljyllä nykyisin.

Tuohon myllerrykseen kuuluu historian hämärään luisunut tarina, jonka Milton kaivaa esille aikalaiskirjeistä, Englannin Itä-Intian kauppakomppanian arkistoista ja matkaselostuksista.

Tutkimusmatkojen historiaan erikoistunut Milton on myös sen verran oiva kertoja, että hänen kirjansa on yhtä aikaa herkullinen ja informatiivinen lukukokemus. Sen kovin ydin on punottu sota-, kulttuuri-, siirtomaa- ja merihistorian kiehtovista säikeistä.

Euroopan halutuin hyödyke muskotista tuli 1600-luvulla, kun lääkärit suosittelivat sitä ruttolääkkeeksi. Aiemmin sillä oli lääkitty ilmavaivoja ja vilustumista. Pippurin ja neilikan lailla muskotti peitti huonon lihan makuakin.

Mausteiden kysynnän kasvaessa kauppiaat lähettivät Euroopasta laivoja kohti Maustesaaria, nykyiseen Indonesiaan. Se mursi Venetsian Välimereen nojautuneen maustemonopolin ja ajoi Euroopan merivallat toistensa kimppuun.

Itä-Intiassa britit sotivat välillä jopa keskenään. Ja koska kauppa kannattaa aina, sitä käytiin vihollistenkin kanssa.

Kipinän valtamerimatkoille oli antanut Kristoffer Kolumbuksen purjehdus Amerikkaan 1492. Yritteliäät portugalilaiset saivat pian meriherruuden Intian valtamerellä ja jalansijan Itä-Intiasta 1511 ja Kiinasta 1557. Espanjakin rakensi samaan aikaan imperiumiaan ja linnakkeitaan maailman eri merien rannoille.

Englanti taas heräsi merivallaksi myöhään, eli vasta lyötyään Espanjan Suuren armadan 1588. Ranskakin hyytyi kalkkiviivoille.

Itä-Intiassa mausteista ja alueista käytyyn kamppailuun vaikuttivat yhtä usein laivakuntien rahoittajien laskelmat ja eri maiden hallitsijoiden toiveet kuin laivojen komentajien oikut ja sattumakin.

Hyväntoivonniemi kiertäen tehdyt edestakaiset matkat venyivät kuukausien ja joskus vuosienkin mittaisiksi. Monen retkikunnan kohtalon sinetöi joko keripukki, trooppiset sairaudet, rajumyrskyt, haaksirikko, kapinointi tai vihamieliset alkuasukkaat.

Kaikesta tästä Milton kertoo kuin taitava näyttämömestari, joka suuntaa valokeiloja jännittäviin tapahtumiin ja värikkäisiin hahmoihin. Väkeä Muskottisodassa on melkein liikaakin. Ahneet kauppiaat, jukuripäiset kapteenit ja häikäilemättömät käskynhaltijat ovat sekoittua toisiinsa.

Historian myöhemmistä käänteistä loppupäätelmiinsä painavuutta hakevan teoksen ydinhahmo on brittikapteeni Nathaniel Courthope. Hän saapui 1616 Runin muskottisaarelle ja puolusti sitä yli neljä vuotta hollantilaisten piiritystä vastaan.

Itä-Intian kolonialistisessa spektaakkelissa tylyin sivurooli jäi alkuperäisasukkaille, joita alistettiin sopimuksin ja väkisin siirtomaaherrojen valtaan.

Maustesaarten himoituinta osaa olivat Bandasaaret. Niille tuotiin Alankomaista siirtolaisia ja niiltä vietiin alkuperäisväestöä orjiksi.

Jos pääosin brittilähteisiin nojautuvaa Miltonia on uskominen, juuri hollantilaiset osoittivat aivan erityistä julmuutta saadakseen ja pitääkseen muskottimonopolin. He ajoivat portugalilaiset ahtaalle jo 1600-luvun alussa.

Englannin ote Bandasaarista kirposi 1623, kun hollantilaiset teloittivat strategisesti tärkeältä Ambonilta brittiläiset kauppiaat kidutettuaan heitä ensin perusteellisesti.

Verilöyly synnytti seuraavina vuosikymmeninä kitkaa ja sotia Englannin ja Alankomaiden välille, kun jälkimmäinen jatkoi nousuaan merenkulun ja kaupan mahtimaaksi. Englanti vei siltä vasta 1700-luvulla suurvalta-aseman, jonka Yhdysvallat peri 1900-luvulla.

Britit ratkaisivat lopulta koko muskottikysymyksen. He valtasivat Bandasaaret vuosiksi 1810-1817 ja siirsivät sieltä muskottipuiden taimia ja maaperää Ceylonille, Penangiin, Bengkuluun ja Singaporeen. Uudet viljelmät tuottivat lopulta vielä Bandasaariakin runsaamman sadon.

Kirjailija Juha Ruusuvuori on suomentanut Muskottisodan elämänmakuisesti. Mietityttää vain, että tinkiikö käännös liikaa 1600-luvun alkuperäislähteiden tyylistä. Itse esimerkiksi empisin suomentaa syytöksiä sodomiasta syytöksiksi "homostelusta".

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi