Sukupuuttojen asiantuntija

 Miksi on köyhiä? Painetaan lisää rahaa! Jos esittäisin tällaisia ratkaisuja, niitä tuskin painettaisiin lehteen.

Susista, liito-oravista tai metsistä kaikki ilmoittautuvat asiantuntijoiksi. Esimerkiksi minä biologina luen lehdistä tämän tästä yhtä typeriä ehdotuksia kuin yllä oleva.

Luonnonsuojelussa pitää ottaa huomioon taloudellisia ja sosiaalisia näkökohtia. Päätösten pitää kuitenkin perustua ekologiaan, eliöiden suhdetta ympäristöönsä tutkivaan biologian osatieteeseen.

Suomessa ekologinen tutkimus on maailman huippua. Siitä osoituksena on esimerkiksi akatemiaprofessori Ilkka Hanskin 1999 saama Ecology Institute Prize. Nobelin palkinnon tavoin se myönnetään vain maailman kaikkein ansioituneimmille ekologeille.

Viime vuonna Hanski nimitettiin Royal Societyn jäseneksi. Tätä ennen arvostettuun akatemiaan on kelpuutettu suomalaisista Johan Welin 1741 ja Ragnar Granit 1960.

Eikö juuri Hanskilta pitäisi kysyä, miksi ja miten luontoa pitäisi suojella? Hanski pohtii näitä kysymyksiä ylittämättömän suvereenisti kirjassaan, jonka "Ekologian Nobelin" saajat vuorollaan kirjoittavat.

Hanski on tutkinut lajien ja populaatioiden säilymiseen vaikuttavia tekijöitä niin teoreettisesti kuin empiirisestikin yli 30 vuotta.

Hän on johtanut Helsingin yliopiston huippututkimusyksikköä. Kirjaan The Shrinking World: Ecological Consequences of Habitat Loss Hanski on koonnut uusimman tutkimustiedon muualtakin maailmasta.

Kirja käsittelee sukupuuttoja ja luonnon monimuotoisuuden heikentymistä elinympäristöjen tuhoutuessa. Päähuomio on Pohjois-Euroopan metsäluonnon suojelussa.

Elinympäristöt tuhoutuvat, huonontuvat ja pirstoutuvat. Ne ovat pääsyy siihen, että hyvin tutkittujen eläin- ja kasviryhmien lajeista jopa yli puolet taantuu koko maapallolla. Se johtaa paikallisiin ja alueellisiin sukupuuttoihin.

Ilmastonmuutos sinetöi sen, että vuoteen 2050 mennessä 15-37 prosenttia maapallon lajeista katoaa iäksi.

Aiemmin miljardien vuosien historiassa vastaavan sukupuuttoaallon on aiheuttanut viitisen kertaa meteoriitin iskun veroinen mullistus.

Vain 500 miljoonalla eurolla voitaisiin suojella 1,4 prosenttia maapallon maapinta-alasta. Näissä "hotspoteissa" elää 44 prosenttia kasvi- ja 35 prosenttia selkärankaislajeista.

Metsätalous ei ole Suomessa ekologisesti kestävää, koska se johtaa kymmenet prosentit metsälajeista sukupuuttoon. Metsän suojelussa asiantuntija on ekologian eikä metsänhoidon professori.

Talousmetsä on liian yksinkertainen elättääkseen tuhansia lajeja. Ne tarvitsevat lahopuuta, haapoja ja muita luonnonmetsien moninaisia piirteitä.

Etelä-Suomessa elää pääosa metsälajeistamme. Vain prosentin kattavat suojelualueet eivät estä joukkotuhoa.

Metsätalous säilyttää muka täsmäsuojeluna tuhansia muutaman aarin tai hehtaarin lämpäreitä. Niihin mahtuu yleensä yksilöitä, ei elinkelpoisia populaatioita. Metsähallitus intoilee alue-ekologisessa suunnittelussa yhdyskäytävillään. Ne ovat elinkelvottoman kapeita.

Luonnon monimuotoisuutta voi puolustaa monin vastaansanomattomin perustein, rahallisinkin. Ihmisen talous on sidoksissa muihin lajeihin.

Mitä tekisimme nyt, jos esi-isämme olisivat hävittäneet viljelykasveja pölyttävät hyönteiset, tai sen symbioosissa elävät sienet? Kukoistavat kulttuurit ovat romahtaneet, koska luonnon monimuotoisuus, ihmisenkin toimeentulon puskuri ympäristömuutoksia vastaan, on hävitetty.

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi