Suomalaisnaiset Marie Curien jäljillä

 Nobelien ajalla vuodesta 1901 vain 12 naista on saanut luonnontieteissä Nobelin, viimeksi virustutkija Françoise Barré-Sinoussi 2008.

Nobelisteista Marie Curie on ehdottomasti kuuluisin. Hän oli löytämässä radioaktiivisuutta ja alkuaineita radium ja polonium ja sai Nobelin kahdesti. Liza Randall (1962-) on 2000-luvun lainatuimpia tiedenaisia ja teoreettisen fysiikan ensimmäinen naisprofessori Harvardissa. Hän on selittänyt ns. säieteorian avulla, mikä on maailmankaikkeuden ja aineen perimmäinen rakenne.

Suomen kuuluisin naistutkija on Liisi Oterma (1915-2001), ensimmäinen tähtitieteestä väitellyt nainen, joka löysi yli 200 pikkuplaneettaa ja kolme komeettaa. Peilineuroneita tutkiva Riitta Hari ryhmineen vilahti viime ja toissa vuonna Nobel-veikkailuissa. Peilineuronit ovat aivojen hermosoluja, joilla eläimet ja ihmiset tulkitsevat ja imitoivat toistensa käytöstä. Outi Hovatta (1946-) johtaa Karoliinisessa instituutissa ryhmää, joka tutkii kantasoluja: mitkä alkioiden solut erikoistuvat kohdussa soluryhmiksi, vaikka luiksi ja elimiksi - meiksi ihmisiksi. Leena Palotie-Peltonen (1952-) johtaa genetiikan parhaita ryhmiä maailmassa. Hänet nimitettiin kuulun Sanger-instituutin johtoon Cambridgeen.

Tärkeän tiedenaisten ryhmän ovat muodostaneet kompuutterit eli naislaskijat, jotka työskentelivät 1800-luvulla laboratorioissa. Kompuutteri Henrietta Swan Leavitt oli 1910-luvulla ehdolla Nobelin saajaksi. Hän laski vakioetäisyyden sykkiviin tähtiin, kefeideihin, jotka ovat edelleen avaruuden valtavien etäisyyksien tärkeä mittatikku.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi