Suomen kansan huviksi ja hyödyksi Menestysteos Kultala päihitti myynnissä Kalevalan ja saattoi olla Seitsemän veljeksen pohjatekstinä

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ei laskenut huonosti, kun se valitsi vuonna 1834 ensimmäiseksi julkaisukseen sveitsiläisen

Heinrich Zschokken kertomuksen

Das Goldmacherdorf, aikansa eurooppalaisen bestsellerin.

Kultalaksi suomentuneesta kertomuksesta tuli myös Suomessa suuri myyntimenestys, toisin kuin seuran vuotta myöhemmin julkaisemasta suurhankkeesta,

Kalevalasta.

Oloihin nähden huomattava 2500 kappaleen painos myytiin nopeasti loppuun. Kirjasta otettiin useita painoksia ja sitä käytettiin kouluopetuksessa 1900-luvulle asti.

Kultalan uusintapainoksella kustantaja on epäilemättä halunnut korostaa kirjan erityistä merkitystä suomen kielelle ja suomenkieliselle kirjallisuudellemme.

Käännöksen laati aikansa suomen kielen taitajien kärkimies, yliopiston suomen kielen lehtori

Carl Niclas Keckman, joka oli myös vuonna 1831 perustetun SKS:n perustajajäsen ja sihteeri.

Keckmanin

Kultala edustaa ajankohdan suomen kielen standardia. Käännöksenä sitä on pidetty varsin hyvänä, ja se on edelleen lukukelpoinen lause- ja muoto-opillisine outouksineen.

Kertomuksena

Kultala on sovinnainen, ajan kirjallisen maun mukainen. Entisen opettajan poika Toivonen palaa sotaväestä rappiolle joutuneeseen kotikylään ja rakastuu myllärin tyttäreen. Toivonen ryhtyy kyläkoulun opettajaksi ja vähitellen joka paikan puuhamieheksi palauttaakseen kylään vaurauden ja siivon elämän.

Tarinan kulku, aihepiiri ja näkökulma ovat hallitsevasti kasvatuksellisia. Kylän nykyaikaistaminen käynnistyy lapsista ja heidän opettamisestaan sivistyskelpoisiksi kansalaisiksi.

Toivonen ottaa käyttöönsä uudet opetus- ja kasvatusmenetelmät. Koska lapset ovat saaneet elää kuin pellossa, Toivonen kiinnittää ensi töikseen huomiota puhtauteen ja siisteyteen, sen jälkeen yleiseen järjestykseen. Vasta tämän jälkeen alkaa opetus.

Kyläläiset yllättyvät siitä, että Toivosen opetusmetodeihin eivät kuulu nyrkki eikä vitsa. Lapset eivät ole koiria, selittää Toivonen hämmentyneille vanhemmille. Sen sijaan hän opettaa lapsille tietojen ja taitojen ohessa hyviä tapoja ja työn iloa.

Ei voi kuin nostaa hattua. Soisi mielihyvin nykylastenkin käydä

Kultalan kyläkoulua.

Kultalaa voi lukea kulttuurihistoriallisena kuvauksena valistuksen saapumisesta maaseudulle ja kyläyhteisöön, kansan pariin. Kirjan esipuheen kirjoittanut

Irma Sulkunen asettaa teoksen ajankohtaistaustaan, Napoleonin sotiin kulminoituneeseen yhteiskunnalliseen muutostilaan.

Toivosen tavoitteena on palauttaa kylän sosiaalinen tasapaino ja istuttaa sen asukkaisiin uusi, yritteliään edistyksen henki. Muutostarve liittyy kapitalisoituvan yhteiskuntamuodon läpimurtoon ja uudenlaisiin kansalaisuuskriteereihin, joita sovitetaan ihmisten arkielämään.

Teoksen moderneja piirteitä ovat erilaiset yhteisöllisyyden muodot, kuten yhteiskeittiö, säästökassa ja puuosuuskunta, sekä yhteisvastuu kylän köyhistä. Myös yksityisyritteliäisyys, järjestelmällinen säästäminen ja suunnitelmallisuus taloudenpidossa ovat ajan uusia tuulia.

Lukijaa neuvotaan kädestä pitäen, kuinka hoidetaan puutarhaa ja kuinka metsää kasvatetaan tuottavasti. Kaikkien ryhtiliikkeiden tapaan raittiusvalistus on Toivosen uudistusohjelman punainen lanka ja kapakat päävihollisia.

Kultala noudattelee aikakauden suositun lajin, kasvatusromaanin piirteitä. Moderniin moniääniseen kerrontaan oppinut lukija saattaakin uupua ylenpalttiseen opastamiseen.

Opettavaisen esitystavan lisäksi kirjan opinkappaleet esitellään yksinkertaisen juonikaavan avulla: jokaiselle luvulle on varattu jonkin ongelman esitys ja ratkaisu.

Yksitotinen kerronta etenee niukan paikalliskuvauksen ja pitkien repliikkien vuorottelulla. Puheenvuorot vaihtelevat luennon, julistuksen ja saarnan välillä.

Päähenkilöstä jää lukijan mieleen sukunimi, etunimeä ei mainita. Mikään väriläikkä tai persoonallinen yksityiskohta ei erota häntä sivuhenkilöistä.

Mutta

Kultalan päähenkilöinä eivät olekaan ihmiset vaan ideat, niin kuin kaikessa kirkasotsaisessa, moraalisesti tervehenkisessä kirjallisuudessa.

Zschokken kirjaa on ehdotettu

Seitsemän veljeksen pohjatekstiksi. Yhteisiä aiheita ovat kasvatuksen, työnteon ja yhteisöllisyyden ongelmat. Lisäksi Timon laulu päättyy "unien Kultalaan". Onko paikannus luettavissa viittaukseksi Zschokken kertomukseen?

Kultala oli tietysti yleinen romantiikan motiivi. Sen sijaan laulun asema Kiven kertomuksessa on kiintoisa: se on kuva mielestä regressiivisessä, lapsenomaisessa tilassa. Viittaus Kultalaan voidaan lukea ironiseksi kommentiksi kyläkertomuksen naiivista onnen tilasta.

Aikalaislukijoissa

Kultala herätti runsaasti vastakaikua. Kansanrunoilija

Paavo Korhonen ylisti teosta pitkällä kiitosrunolla. Heränneet paheksuivat julkisesti Toivosen messiaanista roolia - kertomuksen lopulla tätä kansankynttilöiden perikuvaa kutsutaan jo "Isäksi".

Kultala ei ehkä ollut voitto runoudelle, mutta sen avulla kotoutettiin kirjallisia aihepiirejä ja malleja oloihimme. Asettuessaan tukevasti maalaiseen kyläympäristöön ja talonpoikaisen väestön keskuuteen kertomus loi pohjaa kirjallisuutemme tulevalle valtavirralle, kansankuvaukselle.

Kultala oli Kirjallisuuden Seuran suomalaisuushankkeista ensimmäinen yritys luoda kosketus rahvaaseen. Sitä tarvittiin yhtenäisen kansan ja kansakunnan luomiseen. Tässä projektissa seuran tulevilla merkkimiehillä riitti puuhaa koko vuosisadaksi.

Jyrki Nummi

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi